Lainaus käyttäjältä: kusti65 - 29.11.10 - klo:20:24

Olen jo hetken aikaa ihmetellyt kun maito ja sikapuolella valitetaan heikkoa kannattavuutta. Miksi mullimiehet on hiljaa? Onko niin hyvää hommaa? Mullimiehenä itsekin voin antaa vastauksen ihan heti. Ainakaan tällä systeemillä kun meikäläisellä, (vasikat välikasvatettuna, teuraspaino 350kg, maitorotuisia) tässä hommassa ei ole kyllä enää mitään mieltä. Viivan alle ei kyllä enää jää sitä mitä pitäisi. Onko muilla samanlainen tunnelma vai olenko vaan liian kriittinen?

Ketjun aloittajan kanssa olen täysin samaa mieltä. Systeemi on sama, vasikat välikasvatettuna, maitorotuisia ja teuraspaino aina viime vuoteen n.350kg. Teuraaksi lähteviä sonnia on n. 300/vuosi. Vuosi sitten pyörittelin vähän exeliä ja totesin että tämä homma ei enää toimi. Ei tosiaankaan jää viivan alle. Peltoa on sen verran että ei mullit ihan kaikkea syö, niin on tullut kokeiltua kaikenlaista viljelyä viime vuosina. Totesin että tuossa mullin kasvatuksessa pääsee kirkkaasti huonoimmille tuntipalkoille. Jopa rehuviljan viljely hakkaa mullin.

Siinä exeliä pyöritellessäni totesin yhden perusasian; kun lihan tuottaminen ei kerran kannata niin onko viisaampi vaihtaa asennetta. Eli tavoitteena kotieläinstatuksen pitäminen, kustannusten minimoiminen ja tuloksen maximoiminen. Tähän suuntaan olen viimeisen vuoden aikana tuotantoani siirtänyt. Vasikka on pirun kallis, siitä pyritään saamaan enemmän lihakiloja, nyt teuraspaino yli 400kg. Päiväkasvuja on pudotettu rasvoittumisen välttämiseksi, samalla käytetään halvempia rehuja. Esim säilörehu tehdään entisen kolmen kerran sijaan vain kaksi kertaa, yllättävän suuri kustannussäästö.

Vuoden tilinpäätöksestä pystyy antamaan jotakin arviota homman toimivuudesta, mutta totuus valkenee vasta vuoden päästä. Väliaikatietona voin kertoa että pankkitilin tilanne on nyt huomattavasti parempi kun vuosi sitten.

Jos lihan tilityshinta ei nopeasti korjaannu niin lihan tuottamisesta tulee nautatiloille kustannuksia aiheuttava rasite. Silloin siirrytään näennäistuottamiseen. Itse olen aina vastustanut tätä ajatusta, mutta kyllä tässä kohtaa euro on niin vahva konsultti että minäkin siirryn näköjään pikku hiljaa lihan näennäistuottajaksi. Toivottavasti teurastamot heräävät ennen kun on liian myöhäistä. Uskon että koko vuoden kestänyt teurasruuhka on yksi merkki siitä että nautakasvattamoissa tehdään ratkaisuja heikon kannattavuuden pohjalta. Eläinmäärä alas ja tuet ylös!

no ny en taas aivan ymmärtänyt

mitä sonni tarvitsee hyvään kasvuun muuta kuin säilörehu ohra ja kivennäinen. ohraa 30-60 % riippuen tuosta ensimmäisestä. Jos säiliksen arvot ovat kohdallaaan siitä muodostuu silloin myös kasvatuksen kannattavuuden kulmakivi. se sitten isännästä kiinni vissiinkin millä hinnalla tuon säiliksensä tuottaa... ja eikös säilörehuvaltainen ruokinta vähennä myös rasvoittumisriskiä...

niin vasikka on kallis. maitorotupuoli ei itselle niin tuttu, mut hommaahan vääristää se että tuet tuotantoon tulevat vasta viimeisessä vaiheessa, eli loppukasvatuksessa. nyt kun siirryttiin päiväkohtaiseen tukemiseen vasikan hinta jyvittyy vain lihakiloille. mutta eikös se paras kasvu tavoitekiloihin kuitenkin kannatta siltikin. tavoitekilot ja rasvaisuuden hallinta onkin jo toinen tarina

Jokaiselle päivälle saa tietyn määrän tukea riippumatta siitä mitä eläimet kasvaa. On aika tapauskohtaista löytää se oikea keskitie ruokintatason/teuraspainotavoitteen ja tavoiteltujen tukipäivien määrän kesken.
 Valaisevaa voi olla laskentaesimerkki jossa päiväkasvu on aika pieni ja siihen tarvittava rehu kenties halpaa ja lähtökohtana se että eläin myydään kaksivuotiaana.  Voi ottaa huomioon myös sen että riskit että eläimelle sattuu jotain on pienempi puolentoista vuoden jälkeen ja siihenkin asti jos ruokintataso on maltillinen.

Likviki tehtiin ja pitäs kannattaa,tosin likvi oli niin surkuhupasa mutta pitäähän kai pro rahastuksen elättienki jollain elää.   Omat laskelmat on osoittanut että pienien ja suurien rotujen kasvatuksessa ei suurta eroa kannattavuuden suhteen ole.Kuitenkin tulojen pitäs kasvaa senverran että tällä vois elääkin. Valtarotuina on mulla ch,li ja si,muutama hf ja aa on kans. Rotuja tuli paljon kun lopettaneita karjoja ostin sopuhintaan Arvelin vain että isompien rotujen vasikat ois helpompi myydä loppukasvattajille.

Jokaiselle päivälle saa tietyn määrän tukea riippumatta siitä mitä eläimet kasvaa. On aika tapauskohtaista löytää se oikea keskitie ruokintatason/teuraspainotavoitteen ja tavoiteltujen tukipäivien määrän kesken.
 Valaisevaa voi olla laskentaesimerkki jossa päiväkasvu on aika pieni ja siihen tarvittava rehu kenties halpaa ja lähtökohtana se että eläin myydään kaksivuotiaana.  Voi ottaa huomioon myös sen että riskit että eläimelle sattuu jotain on pienempi puolentoista vuoden jälkeen ja siihenkin asti jos ruokintataso on maltillinen.

pohjonen kotieläintuki loppuu ku eläin täyttää 23 kk..

Lainaus käyttäjältä: rene - 04.12.10 - klo:21:05

Jokaiselle päivälle saa tietyn määrän tukea riippumatta siitä mitä eläimet kasvaa. On aika tapauskohtaista löytää se oikea keskitie ruokintatason/teuraspainotavoitteen ja tavoiteltujen tukipäivien määrän kesken.
 Valaisevaa voi olla laskentaesimerkki jossa päiväkasvu on aika pieni ja siihen tarvittava rehu kenties halpaa ja lähtökohtana se että eläin myydään kaksivuotiaana.  Voi ottaa huomioon myös sen että riskit että eläimelle sattuu jotain on pienempi puolentoista vuoden jälkeen ja siihenkin asti jos ruokintataso on maltillinen.

pohjonen kotieläintuki loppuu ku eläin täyttää 23 kk..

Ei muuten lopu ja vielä suurenee 24kk jälkeen kun eläinyksikkökerroin muuttuu 0.6-1.0. Sonnipalkkion kertyminen loppuu 23kk kohdalla mutta se on suuruudeltaan paljon pienempi kuin pohjoinen tuki.

Tiedän isännän joka kasvatti/elätti sonninsa 4-5 vuoden ikään. Rehun suhteen ei ollut nuukaa kunhan sitä sai halvalla ja paljon, pohj.kotieläintuki tosiaan nousee 24kk kohdalla, vasikoita ei tarvitse ostaa kovin paljon ja lisäksi luokitukset ja teuraspainot oli vähintään kohdallaan. Isäntä naureskeli että pitäsi osata luopua hiukan ennen kun kuolevat vanhuuteen.   

Tiedän isännän joka kasvatti/elätti sonninsa 4-5 vuoden ikään. Rehun suhteen ei ollut nuukaa kunhan sitä sai halvalla ja paljon, pohj.kotieläintuki tosiaan nousee 24kk kohdalla, vasikoita ei tarvitse ostaa kovin paljon ja lisäksi luokitukset ja teuraspainot oli vähintään kohdallaan. Isäntä naureskeli että pitäsi osata luopua hiukan ennen kun kuolevat vanhuuteen.   

Tuossa vaan tulee sellainen paradoksi että jos eläin on aluksi kasvanut tehokkaasti niin se syö paljon vielä vanhanakin ja jos se on kasvanut heikosti aluksi niin ei se kasva jatkossakaan.   Teoriassa pienikasvuisia sonneja voi kannattaa pitää tuon kahden vuoden jälkeenkin.

Tiedän isännän joka kasvatti/elätti sonninsa 4-5 vuoden ikään. Rehun suhteen ei ollut nuukaa kunhan sitä sai halvalla ja paljon, pohj.kotieläintuki tosiaan nousee 24kk kohdalla, vasikoita ei tarvitse ostaa kovin paljon ja lisäksi luokitukset ja teuraspainot oli vähintään kohdallaan. Isäntä naureskeli että pitäsi osata luopua hiukan ennen kun kuolevat vanhuuteen.   

Olin paikalla kun yksi jäärä palautti EU-ajan ensimmäisen sonnipalkkiohakemuksen. Silloin oli kaksi sarjaa sonneille: yli 7kk ja yli 21kk. Patu mutisi kun niille vanhemmille ei ollut kuin muutama rivi lomakkeella. Tilalla oli 16-18 lehmää, vasikoita ei osteltu ja pääluku oli silti yli 80. ELukat olivat parressa pimeässä kylmässä hallissa, paljon pahnaa alla ja lanta kaapattiin traktorin peräkauhalla ja siitä tehtiin tien varteen kiinanmuuria. Teuraskuskien korttiporukassa ratkaistiin kuka onneton sai noutaa ko monstereita kun päivä koitti. Pimeässä kopissa kökkineet hirviöt hieman innostuivat päästessään irti.

Hämmennetäänpä vielä. Tässäkin ketjussa tulee esille rotuasiat, rehuhyötysuhteet, rehuyksikkömäärät/ha. Samoja asioita joilla neuvontakin kertoo maailman parantuvan.
Neuvonta ei vain yleensä ota huomioon riittävästi muuttujia. Päiväkasvu 650g näyttää maitorotuisella pirun hyvältä paperilla, mutta se ruokintasuunnitelman tekijä ei ole taatusti vetämässä sun kanssa sitä nivelvikaista teuraskypsää sonnia pois karsinasta. Kasvutavoitetta alas 100g --> nivelvaivat historiaan, ostorehujen tarve lähes nolla.

Nurmelta kannattaa varmasti pyrkiä ottamaan maksimisadot, mutta ei kahdenkymmenen kilometrin päästä. Huononmalliset ja pienet lohkot kannattaa jättää lhp:ksi läheltäkin. Peltopinta-alan ollessa riittävä, voidaan lohkojen satotasoja muokata etäisyyksien, kasvukunnon, lohkokoon ja ajankäytön kannalta optimiksi. Apevaunu kyllä tasoittaa laatuerot. Tähän tarvitaankin sitten se hemmetin pyöröpaalaaja, jonka "pätevä" neuvoja käskee upottaa heti järveen rehukustannuksia nostamasta.

Volvo88 on mun mielestä havainnoissaan aikalailla oikeassa. Tarvii vain aika kovaa päätä lähteä uimaan vastavirtaan. Hetki peilinedessä ja päivä laskukoneen kanssa aina silloin tällöin ei taatusti olisi pahitteeksi kenellekään.

Ai niin, toi näennäistuottaminen, siinäkin me uskotaan meille annettua mallia, tehokas tila tuottaa paljon lihaa.
Kysyn edelleenkin kumpi tila on tehokkaampi, se joka tuottaa 500000kg 10sentin katteella vai se joka tuottaa 50000kg euron katteella.
Mullinkasvatuksella ei tänäpäivänä taatusti kukaan rikastu, pointti onkin siinä kuka hallitsee kulunsa parhaiten.
Omalla tilalla on erikoistuttu naudanlihantuottamiseen v. 1972, monenlaista ylä- ja alamäkeä on matkanvarrelle mahtunut. Nykyinen tuotanto on n. puolet "parhaimmista" vuosista, mutta kate kuitenkin parempi. Tällä hetkellä tuotantoa pidetään yllä tässä mittakaavassa ja keskitytään muiden fasiliteettien kuntoon saattamiseen. Sitten kun lihasta taas oikeasti maksetaan, niin sen sonnilinnan tekemiseen ei montaa kuukautta mene.

Jps  on oikeilla jäljillä, muuttuvia tekijöitä on paljon, tilat erillaisia ja monta eri reittiä pääsee samaan lopputulemaan.
Parasta tiliä tehtiin sonneille siinä 80l alkupuolella ja sitten bse kriisin aikoihin, sittemin on ollut vähän alamäkeä. Eläimiä on niin ikään noin 1/3 osa mitä on enimmillään ollut, virkaikää vähän enemmän kuin jps:llä 

Jps  on oikeilla jäljillä, muuttuvia tekijöitä on paljon, tilat erillaisia ja monta eri reittiä pääsee samaan lopputulemaan.
Parasta tiliä tehtiin sonneille siinä 80l alkupuolella ja sitten bse kriisin aikoihin, sittemin on ollut vähän alamäkeä. Eläimiä on niin ikään noin 1/3 osa mitä on enimmillään ollut, virkaikää vähän enemmän kuin jps:llä 

Juu, jps puhuu asiaa.

Itse tein vielä radikaalimman päätöksen, rakentaako mullinavettaa vai siirtyäkö kasvitilaksi. Siirryin kasvitilaksi, pinta-ala antaa toimeentulon näinkin ja voi puuhastella muutakin.

 Elukat sitoo, työllistää ja olisi karsinut muita "tuottavia" puuhasteluja pois. Veikkaan että teen vähintään yhtä "hyvää" tulosta näin, vaikka rahaa ei niin paljoa pyörikään, enemmän siitä jää käteen.

Vaihtoehtoislaskelmia tehtiin AMMATTILAISEN toimesta, ja kyllähän ne poikkesi teurastamon vastaavista. Vaihtoehtoja useita, ja paras olisi ollut jatkaa lehmien lypsyä, juuri sen verran elukoita että pysyy kotieläintilana.

Viimeisenä, mikään ei estä lähtemästä mukaan milloin vain, mutta lihaa saa kaupasta ja paskaa pelloille muilta

www.autiomat.fi

Erittäin pätevä kaveri laskemaan talous asioita, rehukustannuksia, rehun tekoon liittyen kaluston osto vaiheessa ym....... Monella omakin kynä ja laskin pysyy kädessä mutta aina on hyvä kuin joku välillä kyseenalaistaa monet asiat ja selvitellään ne perinpohjaisesti...

Tuotanto, rehunteot ym voivat olla tosiaankin tilatasolla niin erilaisia kuin päällepäin moni ajattelisi...

Teurastamot ym osaa tietty laskea parhaiten ja tietävät varmasti miten asiat ovat mutta eiväthän he sitä kerro, silloin kannattaa ottaa ulkopuolinen puolueeton kaveri laskelmiin.....

Ja aina parempi jos on useampi laskelma vertailupohjana.....

Ja joskus se totuus ei kuulosta hyvältä mutta se on hyvä kuulla ennen kuin on myöhäistä, monet siirrot ja muutokset kun tosiaan pitäisi pystyä tekemään ennen kuin on pakko....

Lainaus käyttäjältä: Täpinäreiska - 05.12.10 - klo:10:29

Tiedän isännän joka kasvatti/elätti sonninsa 4-5 vuoden ikään. Rehun suhteen ei ollut nuukaa kunhan sitä sai halvalla ja paljon, pohj.kotieläintuki tosiaan nousee 24kk kohdalla, vasikoita ei tarvitse ostaa kovin paljon ja lisäksi luokitukset ja teuraspainot oli vähintään kohdallaan. Isäntä naureskeli että pitäsi osata luopua hiukan ennen kun kuolevat vanhuuteen.   

Tuossa vaan tulee sellainen paradoksi että jos eläin on aluksi kasvanut tehokkaasti niin se syö paljon vielä vanhanakin ja jos se on kasvanut heikosti aluksi niin ei se kasva jatkossakaan.   Teoriassa pienikasvuisia sonneja voi kannattaa pitää tuon kahden vuoden jälkeenkin.

tämä alkaa olla niin korkeaa matematiikkaa ettei minun järki kyllä riitä millään

Hämmennetäänpä vielä. Tässäkin ketjussa tulee esille rotuasiat, rehuhyötysuhteet, rehuyksikkömäärät/ha. Samoja asioita joilla neuvontakin kertoo maailman parantuvan.
Neuvonta ei vain yleensä ota huomioon riittävästi muuttujia. Päiväkasvu 650g näyttää maitorotuisella pirun hyvältä paperilla, mutta se ruokintasuunnitelman tekijä ei ole taatusti vetämässä sun kanssa sitä nivelvikaista teuraskypsää sonnia pois karsinasta. Kasvutavoitetta alas 100g --> nivelvaivat historiaan, ostorehujen tarve lähes nolla.

Nurmelta kannattaa varmasti pyrkiä ottamaan maksimisadot, mutta ei kahdenkymmenen kilometrin päästä. Huononmalliset ja pienet lohkot kannattaa jättää lhp:ksi läheltäkin. Peltopinta-alan ollessa riittävä, voidaan lohkojen satotasoja muokata etäisyyksien, kasvukunnon, lohkokoon ja ajankäytön kannalta optimiksi. Apevaunu kyllä tasoittaa laatuerot. Tähän tarvitaankin sitten se hemmetin pyöröpaalaaja, jonka "pätevä" neuvoja käskee upottaa heti järveen rehukustannuksia nostamasta.

Volvo88 on mun mielestä havainnoissaan aikalailla oikeassa. Tarvii vain aika kovaa päätä lähteä uimaan vastavirtaan. Hetki peilinedessä ja päivä laskukoneen kanssa aina silloin tällöin ei taatusti olisi pahitteeksi kenellekään.

Ai niin, toi näennäistuottaminen, siinäkin me uskotaan meille annettua mallia, tehokas tila tuottaa paljon lihaa.
Kysyn edelleenkin kumpi tila on tehokkaampi, se joka tuottaa 500000kg 10sentin katteella vai se joka tuottaa 50000kg euron katteella.
Mullinkasvatuksella ei tänäpäivänä taatusti kukaan rikastu, pointti onkin siinä kuka hallitsee kulunsa parhaiten.
Omalla tilalla on erikoistuttu naudanlihantuottamiseen v. 1972, monenlaista ylä- ja alamäkeä on matkanvarrelle mahtunut. Nykyinen tuotanto on n. puolet "parhaimmista" vuosista, mutta kate kuitenkin parempi. Tällä hetkellä tuotantoa pidetään yllä tässä mittakaavassa ja keskitytään muiden fasiliteettien kuntoon saattamiseen. Sitten kun lihasta taas oikeasti maksetaan, niin sen sonnilinnan tekemiseen ei montaa kuukautta mene.

niin no ite oon edelleen siinä tilanteessa että pelto on minimitekijä. tämä tarkoittaa sitä että pellosta pyritään ottamaan kohtuu panoksilla keskimääräistä parempi sato. ymmärtääkseni pellon ja kaluston kiinteät kulut ovat sen sijaan samat on satotaso huono tai hyvä. lisäksi nautatilalla yhdellä korjuuketjulla saadaan kerättyä suuriakin satomäärä jolloin yksikkökulu pienenee. korjattavaa pinta-alaa ei tarvitse olla montaakaan kymmentä hehtaaria pääsee esimerkkitilat tukemattomassa ry hinnassa alle 10 snt. oma pitäis saada vihdoin tänä talvena laskettua...


samahan tuo lienee myös rakennusten kiinteissä kuluissa. mitä enemmän kiloja pitopaikasta lähtee vuodesssa on kilokulu pienempi.

suosittelen käänteistä laskentatapaa, eli on tuotot. siitä vähennetään ensiksi oma palkka, sitten mukut ja jäljelle jää rahat käytettäväksi kiinteisiin kuluihin. tuo luku monella varsin ruma jos verrataan toteutuneisiin

www.autiomat.fi

Erittäin pätevä kaveri laskemaan talous asioita, rehukustannuksia, rehun tekoon liittyen kaluston osto vaiheessa ym....... Monella omakin kynä ja laskin pysyy kädessä mutta aina on hyvä kuin joku välillä kyseenalaistaa monet asiat ja selvitellään ne perinpohjaisesti...

Tuotanto, rehunteot ym voivat olla tosiaankin tilatasolla niin erilaisia kuin päällepäin moni ajattelisi...

Teurastamot ym osaa tietty laskea parhaiten ja tietävät varmasti miten asiat ovat mutta eiväthän he sitä kerro, silloin kannattaa ottaa ulkopuolinen puolueeton kaveri laskelmiin.....

Ja aina parempi jos on useampi laskelma vertailupohjana.....

Ja joskus se totuus ei kuulosta hyvältä mutta se on hyvä kuulla ennen kuin on myöhäistä, monet siirrot ja muutokset kun tosiaan pitäisi pystyä tekemään ennen kuin on pakko....

Suosittelen Osmo osaa sanoa asiat suoraan