Olisko miten naiivi ajatus että maataloudessa tuettaisiin vaikka välillisesti tulostavoitteellisia yksiköitä..
..Jotenkin vaan vaikea puhua alan kannattavuudesta, maidon hinnasta tai yrittäjän toimeentulosta kun keskimääräisellä suomalaisella tilalla toiminnassa on keskitytty pääasiallisesti poistojen haalimiseen...
Yritin kollata agwebista juttua, joka liittyi sun ehdotukseen. Jenkkien Farm Bill 2012 suunnitelmissa tukeminen perustuu jotenkin saavutettuun katteeseen eli tuloksentekoon aiemmin kyenneitä tuetaan kriittisessä tilanteessa ja heikommin osaavat saavat kaatua. Äkkiseltään kuulostaa kohtuullisen reilulta.
Tukikeskusteluissa kompastutaan usein viljelyn intensiteettiin ja kasvintuotannollisiin tavoitteisiin. Ikään kuin toiminnan taloudellinen mielekkyys olisi sivuseikka, ja vain raju hehtaarisato tavoiteltavan arvoista. Takavuosien reilusti alle 100 €/tn viljanhintoja pohtiessa, taloudellisesti mielekkäintä ainakin omalla tilalla olisi varmasti ollut laittaa 50 % alasta viherlannoitusnurmeksi. Ja on edelleenkin heikoimmilla lohkoilla...
Kylmästi liiketalouden ehdoilla ajatellen, taloudellinen optimi olisi kansantalouden mittakaavassa fiksumpi tapa määrittää tuen tarvetta. Panos-tuotos suhdehan lopulta määrittää mikä on taloudellisesti tarkastellen mielekkäin tapa hoitaa tuotantoyksikköä. Joskin tässä päästään siihen, että kuinka tätä mitataan pitkällä aikavälillä vaikkapa pellon kasvukunnon kehitystä. Puhtaaksi viljelty kvartaalitalous kun ei oikein kanna viljelyssä pitkällä tähtäimellä...