Hetkinen. Itselle tueton raivio (jonka raivaaminen maksaa tonneja ja kasvukunto on aluksi aika kehno ja on myös pois metsäalasta) on siis parempi diili kuin jonkun muun omistama itselle tueton pelto (jonka tuet siis tämä toinen nostaa) jonka viljelyn voi aloittaa about samalla tavalla kuin minkä tahansa syksyllä kynnetyn/sängellä olevan oman pellon? Mikä logiikka tuossa on takana? Se että ne tuet varmaan saa myöhemmin sille raiviolle?
Joskus kahden vuosikymmenen päästä se on jo peltoa ja omaa (!) ja ehkä siihen saa jotain tukiaki
Tähän on niin monta laskutapaa kuin tekijääkin. Kysyntä ja tarjonta toisinsanoen sen oman karjatouhun kannattavuus sanelee aika pitkälti kuinka homma menee
Ite viljelen tuettomia raivioita(jopa vuokrattuja) ilman tukia ja tilatuella juuri toi tulevaisuuden jackpotti kiillellen silmissa, mutta vuokra on nolla ja tilatuella(ite ostamillani) niittelen ja kunnostelen noita raivioita.
Jos korjaan satoa muiden nostaessa tuet laskutan satasen tai kaksi heinän korjuusta(lue maanomistajan tukien pelastamisesta), mutta kyllä multa taas jotkut korjaa ilmaiseksi heiniä ja laiduntaa myös. Emolehmähomma etelässä on sen verran nollakatehommaa, että heinät täytyy löytyä suurin piirtein ilmaiseksi, että saa kunnon työpalkan ittelle.
Toi tuettomuus tai korjuusopparit kulminoituu yleensä täällä moneen kertaan puhuttuun maantiehen, etenkin maitotiloilla, kun massoja siirretään paljon pellolle ja takaisin. Se muutaman satasen nettotuki ei paljoa lohduta, jos pelto on 50 kilsan päässä vrt navetan nurkalla. Jollain luonnonhoitopeltolohkolla taas etäisyys tilasta ei montaa euroa kannattavuutta heikennä.