jos ollaan rehellisiä, niin eipä viljelijällä ole oikein mitään keinoa vaikuttaa viljan hintaan. Määrällä tai laadulla voi saada jotain kauppaetua, mutta ei merkittävästi.
Maatalouden kustannuslaskenta laahaa vielä edellisellä vuosituhannella, eikä edes ammattilaiset osaa laskea tuotannon kannattavuutta oikein esim. KM:n mukana tulee kalenteri, jossa on näitä "neuvostoliiton aikaisia" laskuja. Kannattavuutta voidaan laskea kustannusperusteen lisäksi, myös markkina- tai tuottoperusteisesti. Jos lasketaan vain tuotantokustannuksia, niin sillä saadaan tilahinta, joka ei kohtaa markkinahintaa esim KM kalenterissa (s.155) rehuohran hinta 0,3€/kg (300€/tn). Näin laskettu kustannusperusteinen hinta on täysin turhaa laskemista, tonniakaan ei mene kaupaksi näin, miksi vaivautua edes laskemaan?
Ikea ottaa jakkaran myyntiin niin, että ensin määritetään jakkaran hinta esim 20€. Tekijät kehittelevät oman mallinsa jakkarasta, joka sopii tähän hintaluokkaan, suunnittelevat työn, raaka-aineen, koneet niin, että tulee mahdollisimman hyvä kahdenkympin jakkara, jolla päästään ikean markkinoille. Tämä on hyvä esimerkki markkinaperusteisesta hinnoittelusta, koska ikeassa tiedetään millä hinnalla jakkarat menevät parhaiten kaupaksi. Viljakaupassa tilanne on ihan sama, viljan hinta on jo syksyksi tiedossa, hinnan voi vaikka kiinnittää jo nyt. Nyt pitää vaan keksiä miten 168€:lla saa tonnin vehnää kipatuksi kaupan monttuun, samalla noudattaen tukiehtoja. Moni tila laskee nyt jo kannattavuutta näin, mutta toisilla katetuotto A ja B vaikka usein miinusmerkkisinä edelleen ohjaavat toimintaa