Sarastuslehden mukaan Laura kannattaa pientilavaltaista elintarvikeomavaraisuutta Suomessa. Haluaako joku takaisin evakkojen asuttamisen alkuaikoihin ? Toki esim. kotieläinpuolella voisi hyödyntää navetta- ja sikalasuunnittelun onnistuneimpia saavutuksia myös pienessä mittakaavassa. Toisaalta pitäisi saada myös liikevaihtoa, jotta kaikki lysti voidaan maksaa. 12 ha peltoa taisi olla aika normaali ala 50-luvulla. Eiköhän nuo ole jo hömpällä tai ulos vuokrattuina. Jokunen valkosipulintuottaja mahtuu markkinoille, mutta että koko maa ? Äänestän Lauraa, mutta tämä utopia-ajattelu pitää ottaa pöydälle ja uuteen harkintaan.
https://sarastuslehti.com/2017/07/25/huhtasaaren-visio/
En tiedä, mitä aatemaailmaa Sarastus esittää, mutta itse ajatusta kannatta miettiä tarkemmin.
Suomalaista elintarvikeomavaraisuutta ei voi laittaa pientilojen hoidettavaksi, siitä ei tule mitään. Lisäksi sodanjälkeinen pientilatuotanto pelasti Suomen kommunismilta ja siitä kiitos kuuluu Vennamolle. Se aikakausi päättyi Neukkulan hajoamiseen, vuoteen 1991.
Entäs pientila elintapana? Suomi on täynnä hylättyjä entisiä maatiloja, jotka rappeutuvat vauhdilla. Ei varmaan ole järkevää herättää niitä henkiin, mutta joillekin omavaraistalous on hyvä vaihtoehto. Oma kasvimaa, kesäpossu, hirvenliha, kalastus- ja marjastusmahdollisuus.
Entiset maatilat ovat rappeutuneet, eikä niitä ole järkevää peruskorjata, mutta mikä estäisi maalaisjuurisen kaupunkilaisen hankkivan tällaisen vaikka vapaa-ajan asunnokseen? Maaseudun elämä palaisi ainakin kesäajaksi. Lisäksi olemme menneet harhaan siinä, että maatilatalouden tavoite on asetettu jossakin muualla, kuin sitä toetuttavan viljelijän päässä. Kaikki eivät halua eivätkä voi olla kylän suurimpia, eikä kaikkilla voi olla kylän parasta äpyliä. Jotkut vain ovat saaneet tarpeekseen kaupunkilaiselämästä ja mielivät takaisin maalle.
