Olen jo jonkun aikaa palstaa seurannut sivusta, ja nyt tuli viimeinkin se tuska ihan liittyä tänne kun alkaa olemaan niin hollilla nämä meidän tila-asiat.
Olisko näkemystä ja mielipiteitä, ideoita ja onnentoivotuksia muilta pientilallisilta? Meillä on ajankohtaisena nyt Etelä-Savossa tehdä tilakauppa (isäni on niin nuori että sukupolvenvaihdos ja sen tuomat avut jäävät väliin, ettei nyt liian helpolla päästäis
), lypsäviä tällä hetkellä 13, mahdollisuus nykyisessä navetassa kasvattaa lehmäpaikat 16:sta. Mettää ihan tarpeeks, sanotaan nyt vaikka noin ettei heti naapurit tunnista
peltoa n. 30 ha, 10 ha vuokralla.
Tässä alustavien laskeskelmien perusteella siitä minulle työpaikkaa olisi, ainakin sitoutumisajan verran, kun tähän mennessä olen tehnyt toisen alan pätkätöitä ja alkaa se vuoden välein uuden paikan tapojen opettelu suoraan sanoen ketuttaa. Miehenpuoli sitten käy ihan sellasissa töissä joista saa rahaakin.
Navettaa ei ole tarkoitus laajentaa, remonttia siihen on tehny viimeksi 90-luvun alkupuolella. Putkilypsy kuitenkin, ei tartte kannuja kanniskella, pökälekkin kulkee pihalle kunhan sen lehmän takaa tuuppaa ensin syvään kuiluun. Matala kivinavetta ja parret.
Onko tämä ihan hullua ajatella että sitä jaksais sen minimissään seitsemän vuotta pyörittää? Olen tehny kesätöinäni kotona lomitusta, ja semmoselle alta parikymppiselle se oli ainakin ruumiillisesti ihan tarpeeksi haastavaa. Tosin tässä välillä on tullu käytyä hevospuolen töissä, joissa ainoat apuvälineet on omat kädet ja paskatalikko - nyt sentään olis Valmetti pihassa
Millaisia kokemuksia muilla, oletteko näin pientä tilaa ostaneet suoralla kaupalla ja miten tuossa on käynä? Kokemukset kiinnostaisi kovasti, vaikka aika hyvä kuva tuosta pientilallisen elämästä on muotoutunut tässä vanhempien töitä katsellessa. Tosin viimeisiin vuosiin en ole osallistunut niihin niin paljon kuin olis näköjään kannattanut.. Pääseepähän kantapään kautta opettelemaan!