vai onko? Ei ainakaan silloin kun joku tarttuva epidemia iskee isoon karjaan. Eläinlääkäri saa siirtää apteekin tilalle ja työntekijät saavat asua navetassa. Ei käy katteeks. 
Tuossa yllä mainitussa luuhaa mielestäni yksi suuryksikön pahin uhka. Se mikä erottaa perhepuuhalan ja suuryksikön.
Työntekijät.
Yrittäjä ei yksin tai kaksin kauaa pyöritä tuhannen lehmän navettaa, jos on saanut palkatun työvoiman lakkoon tai irtisanoutumaan joukolla. Suojelutyö ei taida koskea eläinten hoitoa.
Perhepuuhala pyörii yrittäjän voimin, vaikka karjanhoitaja ottaisikin lopputilin. Perhepuuhalayrittäjä voi olla "persoona". Suuryksikön yrittäjä on määrätietoinen luovija, koska montaa ihmistä ei saa toimillaan tai sanomisillaan suututtaa.
Yrittäjäominaisuudet korostuvat.
Tässä maalaillaan aika ruusuinen kuva yrittämisestä, mielestäni pitäisi puhua vähän tosiasioistakin.
Palkattu työvoima, on Suomen kaltaisessa hyvin korkeiden palkkakulujen maassa todellinen ongelma, ei näin heikosti maatalouteen soveltuvalla alueella, voi palkatulla työvoimalla järkeviä yksikköjä rakentaa.
Vertailu, Italiaan, Saksaan, Britanniaan tai Jenkkeihin ei toimi, koska näissä maissa on palkkatasot ihan erit, yleensä niissä maataloustyöläiset on myös laittomasti maassa ja kaiken muunkin sosiaaliturvan ulkopuolella.
Ei Suomessa kukaan suostu tekemään töitä jollakin 200 euron tuntipalkalla, mikä esim. etelä-italiassa on näiden laittomasti maassa olevien joukossa ihan yleistä.
Toisaalta, kyllä isojakin tiloja maahan mahtuu, mutta se ei voi olla ainoa ratkaisu.
