Tällaisena uutena ukkona täällä huseeraamassa pitää kirjoitella välillä jotain.
Suorakylvökoneen valinta on vaikea. Parhaita koneita on yhtä paljon kuin omistajiakin.
Tärkein kriteeri on kuitenkin ihan joku muu kuin se kone. Nimittäin ite se pelto.
Ensin vesitalous. Vettä pitää kontrolloida sekä maan päällä että alla. Eli ojitus pitää olla kunnossa. Tulville nyt ei tietenkään voi kauheesti tehdä paitsi patoamalla.
Sitten vetyionit pitää saada kuriin -> kalkitus. Happamuus ei oo hyväks.
Tätä kautta kalsiumin määrä. Esim kalsiitilla.
Humusta voi lisätä lannan tai kompostin muodossa. Eli hiiltä kattilaan.
Jotta sopasta tulisi maittavaa, niin parin vuoden viherlannoitus sinimailasta, ruokonataa timoteitä... Eli vahvajuurisia kasveja.
Ekana viherlannoitusvuotena nurmijankkurointi (maalajista riippuen) key-line (korkeuskäyrä) menetelmää käyttäen. Nurmijankkurilla tarkoitan kiekkoleikkureilla varustettua jankkuria, joka tekee viillon pellon pintaan. Näin pinta pysyy tasaisena, eikä multaa nouse nurmelle. Jankkuri ei saa sekoittaa maakerroksia. Näin saadaan kyntöjankko murrettua ja nurmikasveilla stabiloitua.
Ja nyt kun lähtee sitä uutuudenkiiltävää aparaattia sinne pellolle vetämään, niin ei tartte keskustella koneen painosta tai vannaspainotuksista. Kaikilla romuilla onnistuu varmasti.
Jos vannaspainotus ei riitä, vika on pellossa ja sen rakenteessa, jota voi yrittää korjata em. toimilla.
Sitten alkaa se keskustelu, mikä kone on paras. Monesti mennään jo hifistelyn puolelle.
On vain yksi oikea F-1 moottori.
Rocketdyne F-1 ilman katalysaattoria, urearuiskutusta ja hiukkassuodatinta. Vetää äkeen kuin äkeen.