Tiesin jo syksyllä, kun ensimmäisissä koulutuksissa ja kahvipöydissä kuuntelin isäntiä, että tulee kauhia parku, että normaali nurmen suojaviljakulttuuri alkaa itkeä kerääjäkasvituen (huomatkaa, kaikki aina puhuvat tuesta eikä korvauksista tuolla kentällä) puuttumista - tai sen heiltä epäämistä.
Koska toimenpide suoritetaan aivan samalla tavalla, todellakin.
Kerääjäkasvi oli ympäristökellokkaiden hyvässä tarkoituksessa miettimä maksettava toimenpide lähinnä vain sellaisille viljelijöille, jotka ovat jo vuosikymmenet pelkästään sitä otraa ja vehnää viljelleet, keväällä pölisevä kynnös 5 tonnia painavalla joustoäkeellä hienoksi hinkaten, syksyllä puinti talonkokoisella puimurilla ja taas mullaton jankko paluuaralla ympäri talven alle liettymään.
Että tällaiselle viljelijälle korvattaisiin henkinen vamma, joka tulisi siitä, että siellä juuressa kasvaisikin vihreää rikkaruohon näköistä tavaraa, ja - apua, peltosänget olisivat lokakuulle asti heleänvihreät, niin kuin jollakin - pthyi - Sampolla puivalla luomutilalla !
Nyt sitten ehkä perustellustikin nurmikiertoviljelijät hakevat oikeutta, miksei heille korvata tästä toiminnasta, joka heillä kuuluu nurmen normaalin suojaviljauusintaan.
Niinpä. Ei siinä yksitotisesti voikaan nähdä mitään eroa. Mutta filosofinen ero siinä on, ne suunnittelijat ovat varmaan Viikin luomusuuntautumisvaihtoehdon käyneitä viisaita.
-SS-