VÄÄRIN!
Hinnoittelun pitäisi perustua siihen mitä asiakas saa siitä hyötyä ja minkä arvoiseksi asiakas sen kokee ja mitä asiakas pystyy siitä maksamaan.
Näin on. Loppukäyttäjille / kuluttajille suunnatussa tuotannossa ei tavaran tai palvelun todellisilla tuotantokustannuksilla ole mitään suoraa korrelaatiota lopulliseen hintaan, hinta ei ole esim 1,5 x kustannukset.
Hinta on se, mikä markkinoilta saadaan nyhdettyä, mielikuvilla, brändillä ja muulla humpuukilla, tavoitteena on myydä euron tuote 30 eurolla. Tietenkään tappiolla ei yleensä myydä.. ainakaan kokonaisuuksia.
Parhaita esimerkkejä tästä löytyy muodin, kosmetiikan ja muun vastaavan puolelta. Ja vaikka Applen vehkeissä 15 euron lisämuistipiiri lisää vehkeen hintaa hyllyssä 200 e.
B2b hommissa tämä malli ei toimi, viljatonniin on paha saada brändilisää ja alihankintaa tekevälle konepajallekaan se ei onnistu. Tuotteen ostajalla on yleensä hyvin selkeä tieto siitä mitä jonkin tekeminen maksaa ja paljonko heidän kannattaa siitä maksaa. Kilpailutuskin tehdään teknisten laadun ja toimitusvarmuuden perusteella, tähän ei jää mielikuville juuri tilaa.
