Tiijä nyt siitä tinkimaidon myymisen ihanuudesta. Itse möin aikoinaan kokeilumielessä, kun isäntä oli sitä mieltä
että kun ostajia oli niin miksi ei. Suostuin sillä ehdolla, että hakijoille annettiin aika aamulla milloin sitä pystyi hakemaan
ja että sopiva raha ja oma astia piti olla mukana. Jos homma ei pelitä, niin siitä luovutaan.
Hyvinhän se vähän aikaa meni, noin kuukauden. Vaan sitten alkoi se soittelu, mihin aikaan päivästä hyvänsä, että
ollaan teidän pihassa ja halutaan maitoa. Välillä lompakko jäi kotiin ja välillä oltiin jo piikkiä vailla kun on niiiin
työlästä maksaa kun käy.
No sitten ilmoitin vain tyynesti ensin isännälle, että homma jatkuu vain jos sinä olet se myyjä. No siitähän se melkein suuttui ja
meinasi että ei ole aikaa moiseen. No, ei ole minullakaan. Sitten vain ilmoitin myynnin loppuvan. Siitä moni närkästyi vaan kun on so***** asiat ja jos ei toimi niin ei toimi. Kuka hemmetti joutaa jatkuvasti päivystämään saatikka on aina kotona??
Siitä lopettamisesta. Jos se lopettaminen alkaa tulla usein mieleen, niin silloin ollaan jo aika pitkällä siinä, että
homma menee siihen suuntaan. Yksikään työ ei ole niin tärkeä, että siitä ei voi luopua. Oma onnellisuus on tärkeä ja
jos se menee työn mukana pois, niin silloin on muutoksen aika.