Kelapöyhimestähän sais tollasen kun laittais vaan s-piikkejä tilalle ja muutenkin vahvistais kaikkia rakenteita. Ja piikit kulkisivat aina maahan nähden suoraan. Hydraulisella työntövarrella vois helposti säätää työsyvyyttä.
Vinnamolla on selevästi kauheat traumat kelapöyhimestä
Joo, just näin yks yö unta jossa makasin niityllä selällään. En oikein muista tarkkaan muuta kuin että yht'äkkiä tunsin hiljaisen ilmavirtauksen varpaissani. Sellaista läpättävää ilman suhahtelua. Sitten taivas rupesi pimenemään ja näin jalkojeni suunnasta lähestyvän koneen. KELAPÖYHIN!! En uskaltanut liikkua vaan makasin edelleen hievahtamatta paikoillani. Kohta naamani päällä oli pyörivä kelapöyhimen roottori joka liikkui hiljaa eteenpäin kasvojeni lähellä. Juuri kasvojeni kohdalla laitteen horisontaalinen liike lakkasi, mutta roottori jatkoi pyörimistä. Tuijotin kauhusta jäykkänä silmieni kohdalla pyörivää helvetinkonetta, jonka terävät piikit olivat arviolta 7-10 cm:n päässä silmistäni. En uskaltanut edelleenkään liikkua, enkä olisi pystynytkään, tuntui että kehoni olisi halvaantunut täysin. Sitten arvoisat lukijat: Tämä suomalaisen metalliteollisuuden synnyttämä hirviö alkoi yht'äkkisesti laskeutua alaspäin, hitaasti kuin puolityhjä kaasuilmapallo tyynellä kelillä, mutta kuitenkin tasaisen varmasti. Piikit viuhuivat kasvojeni päällä kuin Freddie Crugerin veitset, jotka silpoisivat lärvini tohjoksi millä sekunnilla hyvänsä. Tunsin klyyvarissani kun ensimmäinen piikki hipaisi sen päätä sivaltaen siihen verta vuotavan haavan. Seuraava tuntemukseni oli kuin nyrkkeilypallolla Heleniuksen harjoitussalilla. Piikit kaikissa kuudessa varressa takoivat jo poskipäitäni raapien niitä verille, seuraavana lähtee silmät päästä, oli viimeinen ajatukseni!
Tässä vaiheessa heräsin istualtaan sängyn päältä huitoen ja huutaen itkupotkuraivarit saaneen angstisen teinin tavoin. Muija kysyi: Onko kaikki ok? -Joo, ei tässä mitään...vastasin ja painoin hiestä märän pääni takaisin tyynylle.