Neljä heikkoa ja neljä vahvaa elintarvikeketjun lenkkiä.
-Olosuhteet aiheuttavat kustannuksia yksimahaisille.
-Yksimahaistilojen kokonaistuet (pelto+eläin) huonot.
-Kauppa markkinoi hinnalla.
-Naudan isot kustannukset teollisuudelle.
+Naudan massiiviset tuet.
+Tautitilanne hyvä.
+Erillismarkkina.
+Kotimaisuutta arvostetaan.
Lihasta neljä viidennestä tulee yksimahaisilta ja nautaa viidennes.
On selvää että suomella ei ole mahdollisuuksia kisassa jossa myydään lihapullaa halvalla. Jatkossa on keskityttävä tuotannon supistamiseen ja tarjottava kotimaista tuotetta niille jotka ovat siitä valmiita maksamaan. Samalla voidaan myydä edelleenkin rinnalla halvempaa, tuontitavarasta valmistettua. Halvan lihan tuottaminen suomessa on järjetöntä.
Tuontiuhka on liioiteltua ja lähinnä tuottajien säikyttelyä. Teollisuus tarvitsee häiriöttömään toimintaansa saman n.10-15% sian ylituotannon joka on jatkunut vakaana 1970 luvulta saakka. Ensimmäisenä lisääntyy naudan tuonti, koska kotimaisen kustannus teollisuudelle on suuri. Kaikkea ei kuitenkaan voida tuoda, etenkään kotimaista..Ja tuontilihakaan ei tule suomeen saakka aivan ilmaiseksi.
Naudan tuotannolle on suomen olosuhteista ainoastaan hyötyä. Sikapuolella havaittu että tulojen leikkaaminen tukia ja hintaa alentamalla johtaa tuotannon lisäämiseen ja tehostumiseen. Nautatuet tuotanoon sidottuja, joten nautaa riittää vaikka pohjoisessa hintaa lasketaan paljonkin. Ja sikapuolen kaltaisella pistehinnoittelulla maksukykyä teurastamoille lisää.
Kajahtaneiden mukaan suomessa tulee pitää ylituotantoa ja kilpailla tanskalaisten kanssa hinnalla. Tukien ja olosuhteiden ollessa heikommat hintakilpailun jälki on rumaa ja on nähtävissä OEn videoilla. Tanskalaisten kanssa voi kilpailla ainoastaan poikkevalla tuotteella, eli lähinnä kotimaisuudella.