Hieman samassa tilanteessa oltiin ,peltoa vähempi,samoin ei sonneja mutta...lehmät lähti.
Emme nähneet mitään ideaa jakaa,kun vitutti lypsylle lähtö koko ajan.
Navetta hyvässä kunnossa,kaikki mhdolliset koneet ja apuvälineen käytössä,oli osa-aikanen
työntekijä jne.Tuotokset ok,eläimet kunnossa,samoin muu infra,sekä viiteenkymppiin on vielä aikaa..
Lainaa on,mutta olen kuullut ja tiedänkin ihmisiä jotka yrittää maksaa lainoja takaisin,vaikkei heillä olekkaa lehmiä!
Päätös olla jatkamatta,minkään laista koti-eläin tuotantoa oli helppo,vaikka vanhin lapsisita on maatalous alan koulussa.
Nyt kohta 3kk eläinten lähdöstä,joka oli vaikea hetki henkisesti,vaikka sitä odotti kuin kuuta nousevaa...
En pidä tätä loppuna,vaan uuden alkuna ja nythän on hyvä tehdä sitä mikä tuntuu mukavalta,koska työn teon pitäisi olla missä
suuremmassa määrin sitä!
Nyt voi katsella rauhassa ympärille,suunnitella kesän kuvioita,johon sisältyy myös vapaa-aikaa,katsella sopivia hommia ja
ottaa hieman rennommin.
Tuntuu vähän pirun tutulta tää sun juttu...
Tosiaan sitten kun se kypsyminen alkaa pikkuhiljaa hiipimään, niin varmasti paras tapa on luopua niistä lehmistä.
Sitten on aikaa miettiä rauhassa mitä alkaa sitten isona touhuilemaan. Ja suunta on varmasti oikeeseen
suuntaan, kohti parempaa.
Elämän laatu on varmasti myös asia jota on vaikea mitata rahassa.
Sitä työtä täytyy tehdä mikä kiinnostaa ja palkitsee kaikin puolin. Ja paskankirnuuminen Etelässä ei kuulu
tähän osioon.
Ite oon pari kuukautta käyny päivisin motohommissa ja tykkään siitä kuin hullu puurosta...
Ei tarvii kahta kertaa miettiä kumpaa hommaa tekee jatkossa!