Ja kuka maksaa sen puiden ympärillä pyörimisen ? Koneyrittämisen realismia on nykyään se, että päivässä pitäisi saada aikaan tietty määrä motteja. Siinä tuotos kärsii jos aletaan haamu-urilta kurkkimaan ja puiden ympäri rinkiä ajamaan. Tarpeeksi järeällä koneella saa ihan oikeasti hakattua vielä 10m ulottuvuudeltakin, eli 20 m uraväli on realismia. Ja ainakin Valmet 911 ja 1270 Timberi tekevät molemmat sellaiset vinkeröt tarvittaessa että pienikään ajokone ei pysty niiltä urilta ajamaan, ketteryyteen ei noidenkaan koneiden käyttö kaadu.
Enkä ymmärrä miten nuo pienet motot saisi ikänä maksuun ? Kakkosharvennukset on jo pois kuvioista ja pieni kulutus ei hirveästi lohduta jos sopivia ensiharvennuksia ei ole tarjolla.
Silmä sairasti tuossa videolla noiden letkujen asennusta, karmean näköistä kun letkunippu roikkuu valtoimenaan.
Entä miten saadaan iso moto kannattamaan ensiharvennuksilla
Sekä valmistajat, että urakoitsijat lähtevät aina liikkeelle idealistisesti pienimmillä kalustolla, karu totuus valkenee nopeasti, kun motteja ei tahdo kertyä. Täytyy siirtyä isompiin puihin ja konekysyntäkin siirtyy nopeasti isompiin koneisiin. Ajokoneissa kehitys on ollut varmaan vielä rajumpaa. Pieniä kuormia ei voi ajaa, sen takia kuormatila ja kone kasvaa koko ajan. Toi kymmenen metrin ulottuvuus on ihan hyvä, jos kuski haluaa sitä käyttää, toiset tyytyy puimaan urien läheltä ja kauemmaksi jää enemmän runkoja pystyyn. Keskimäärin on kuitenkin hyvä
Mun mielestäni ensiharvennushommissa ei pärjää kuin virtuoosit, jotka ajavat vanhalla kalustolla ja osaavat itse korjata koneitaan. Kustannukset täytyisi pystyä pitämään kurissa, muuten on nimi Kauppalehdessä.
Kymmenen vuotta sitten ensiharvennuksistakin jäi vielä jotain käteen metsänomistajalle. Nykyään nollatulos on jo ihan hyvä. Korjuukustannukset ovat nousseet ja metsänkäsittely ei ole oikein pysynyt perässä. Täytyisi pystyä järkkäämään puihin litratilavuutta ja teitä kuvioille, että homma sujuisi paremmin.