Vaikuttaa siltä, että vain kemiallisesti kiteytetty typpikaasu on ainoa, jota luomussa ei saa käyttää. Kaikki muu synteettinen kelpaa luomuun.
Tässä ollaan koko homman syntysijoilla. Luomutiede on siinä suhteessa epäsymmetrinen, että kovimmat vanaatikot julistavat, että mitkä tahansa "kemialliset aineet" eivät ole luonnollisia. Että niikö kemian luonnonlait ovat niinkö erit luomussa. Hapot ja emäksetkin jäävät nähtävästi luomukorkeakoulutetuillakin tajuamatta, että luontokin osaa valmistaa happoja ja emäksiä, Sitten kun jostakin kasvisörsselistä tai bakteerimömmöstä uutetaan aivan sama aine, mitä tehoviljelijät käyttävät tehtaassa purkitettuna, niin se onkin sallittu, koska ei ole "kemiallinen aine"
Typpikierrossakin on luomutyppi muka jotenkin erilaista. Peruskoulussa tahi lukiossa ei enää ole kemiaa missään muodossa, ja siksi jokin happo- emäs-reakto ei aukea , ja näin voidaan väittää, että typensidonta ei ollenkaan tarvitse ylläpitokalkitusta. Lupiinin happamoittamat maat, joissa ei enää oikein mikään muu kasva kuin lupiini, ovat tästä esimerkki. Vielä 1980-luvulla tutkittiin palkokasvien juuristobiologiaa, ja kyllä niitä protoneja siellä palkokasvienkin juuristossa syntyy.
-SS-