MAASEUDUN NAINEN.
Maaseutu huolissaan huokailee, kun nuoret naiset muuttaa täältä.
Vain parhaimmat , sitkeimmät jäljelle jää, tuuli akanat puhaltaa päältä
Oma rotunsa naisissa varmaan on, jotka pitävät emännän työstä.
Heillä aina oma paikkansa on, heitä ei koskaan syrjään syöstä.
Kylät maaseudun elävät/kuolevat, näitten sitkeitten naisten myötä.
He jaksavat puurtaa ja panostaa, uupumatta tehdä työtä.
Että maallakin voisi asustaa, täyttä elämää elää siellä.
Missä piikkikorot ja hepenet, ovat enimmäkseen vain tiellä.
Nainen maaseudun tehdä haluaa, elämässään kaikenlaista.
Tuhattaituri on hän luonnostaa, ei löydy parempaa naista.
Tuhat työtä hän osaa ja hallitsee, vielä sivussa lapset kaitsee.
Kyllä sydän maaseudun naisella, oikealla paikalla siaitsee.
Ajaa puimurit, traktorit tuosta vaan, koskaan sormi ei mene suuhun.
Vaikka metsänhakkuuseen kiirehtää, tai touhuun moneenkin muuhun.
Mutta osaapas myöskin sanoa, mielipiteen kun tilanne vaatii.
Ja mutkaisenkin kirjelmän , kädenkäänteessä kokoukseen laatii.
Naiset kaupunkien nyt miettikää, jospa muutattekin maalle.
Siellä elämä aina kuitenkin, toki maistuupi aina parhaalle.
Täällä riittää luontoa ihanaa, multa tuoksuu ja väljyyttä riittää.
Joka tahtoo aitoa elämää, varmaan ratkaisuaan myöhemmin kiittää.
Toki kaikki naiset ansaitsee, suuren kiitoksen ilman muuta.
Naisen kanssa maalla kuitenkin, on hauskempi katsella kuuta.
Katulyhdyn valossa ei tunnelmaa saa, keinotekoista ei voi sietää
Kyllä maalla on sittenkin mukavaa, senhän jokainen varmaan tietää.
