Täällä yks sellainen tila jossa ei Semexit eikä kanukit pelanneet (AY-rotua). Ensin kesti aikansa myöntää itselle virhearviointi ja sehän tässä vaikeinta on. Vielä kun oli alkujaan minun ajatus ja isäntä suostui. Sen jälkeen piti tunnustaa vielä isännälle että se oli väärä ratkaisu, mutta hän meinas että niitä virheitä tekee tässä itse kukin.

Ollaan käytetty semexiä jo kauan ennen kuin se oli Semex-Finland ja silloiset sonnit eivät ainkaan sopineet meille. Oletan että nykysonnit ovat jo parempia ja varsinkin ne ovat tuotoksen ja käyttöominaisuuksien mukaan joissa on SRB;tä. Semexillä on aika hyvin noita Ruotsin sukuisia valikoimissa mistä tulee tuotosta ja oikaisee joitakin käyttöominaisuuksia. Eli tänä päivänä Semexin sonnit ovat aivan jotain muuta kuin 8 vuotta sitten. Nyt jos joku tila alkaa käyttämään ko. firman sonneja ja jos tuotoksesta ei ole varaa tiputtaa niin valitsee käyttöön sonneja jotka ovat noin 75 % kanukkia ja tuotokset listan korkeimmat. Niillä voi ainakin aloittaa jos epäilee homman toimivuutta.

Utaremuoto ei ole kanukeilla erityisesti kohentunut. Siihen tarvitaan kolme polvea kanukkia tai sitten taakse sellainen emälinja jolla on tämä asia ennestään kunnossa. Riippatissjeä ei kannata kanukeilla edes yrittää korjata - laittakaa niille lihasonnia. VG;n sonneilla on utaremuotoon samalla tullut isompi korjaus kuin kanukeilla, esim. Facet on tässä ollut tehokkaampi periyttäjä kuin mikään muu kanukki ja jopa Viikin Record ja ASMO Sale. Kyllähän sellaisilla jotka lypsää 5000 kiloa niin utaremuoto on ollut hyvä, mutta siinä kohtaa parantuneesta utaremuodosta ei ole ollut mitään hyötyä kun lehmä ei heru, antaa maitonsa hitaasti ja epätasaisesti ja on hankala lypsää ja niillä on tuntuu olevan jos minkälaisia ongelmia. Harva kanukki on siis edes oikea lypsylehmä, ne ovat olleet lähinnä vain lisätyötä ja tuottoa ei tule.

Asiaa heiman tutkineena olen huomannut että ne tilat jotka ovat ennen kanukkien siirtymistä voimakkaasti panostaneet tuotokseen ja nimenomaan valkuaistuotoksen, pitkämaitoisuuteen jne.. niin heillä on lehmissä jo monta polvea tuotospotentiaalia niin tällaisissä karjoissa kanukkien käyttö ei useinkaan tuotoksia pudota. Kun taas jos on tila missä on vältetty tuotossonnien käyttöä siitä syystä että on pelätty terveysongelmia, heikompaa rakennetta tai vaikka lihakkaampaa ulkomuotoa niin tämän tyyppisellä tilalla kanukkien käyttö saattaa romahduttaa tuotoksia. Meillä oli lähtötilanteena tämä jälkimmäisenä kuvattu tila eli lopputulos oli sanomattakin selvä että ne eivät tuoneet toivottavia tuloksia.

Lehmät ovat nyt korkeita kanukkijalostuksen myötä, ensikotkin ovat jo niin kookkaita että ovat jo poikiessaan vanhempia lehmiä isompia. Se pitäisi näkyä sitten myös syönnissä ja tuotoksessakin jotta isommasta koosta olisi taloudellista hyötyä. Tilanne on vaan edennyt siihen että jo usean parsiremontin jälkeen olemme siinä pisteessä että seuraavaksi tarvitaan isompi navetta. Olen alkanut epäillä että onko lehmällä paljon apua isommasta koosta. Usein kestävimmät lehmät ovat pieniä ja siroja.

Kuitenkin kun olemme  etelässä jossa tukien osuus on enää kolmannes tuloista niin tuloilla on aika iso merkitys.  Pari vuotta sitten alettiin karsia kanukkisukuisia reippaalla kädellä, nyt niitä on enää kolmannes ja tällä hetkellä on enää yksi sellainen jolla on tuotos muita heikompi, mutta on saanut olla kun sen lypsyssä ei ole sillai ongelmia ja on muuten ok. Reippaan karsinnan jälkeen maitotilit ja työmotivaatio on parantunut.