Miten siis mielestäsi tukipolitiikka on vaikuttanut viljelytouhuun?
Hyvin monessa yksittäisessä "muodissa". Katsopa, kuinka iso osa pelloista enää on kerääjäkasveilla, sen jälkeen kun tuet karsittiin suurimmalta alalta ? Tuo kerääjäkasvi on malliesimerkki keinotekoisesta viljelytavasta, joka pysyy hengissä vain tuen avulla. Tuotantotuilla on myös ollut vaikutusta yksittäisten kasvilajien viljelyn laajenemiseen, ja lopulta sitten ylituotantoon ja vastaliikkeeseen. Herne, pellava, auringonkukka, öljykasvit, ne ovat nousseet pinnalle, kun niiden mukana seuraa kannustin. Sas nähdä, miten herneen tulva hoidetaan. Nyt tämä kasvipeitteisyystuki näkyy toimivan niin, että se, mitä jää syysviljan kylvöstä vaille, kynnetään tai ainakin muokataan syksyllä.
Useimmiten pitemmän ajan seurauksena on ollut tukien vähentäminen tai ehtojen kiristäminen , kuten aikanaan lantun kiihkeän viljelysuosion jälkeen jossakin vaiheessa kävi, tai sitten viljelyn muututtua sopimusviljelyksi, tuotantotuen merkitys poistuu, kuten rukiilla. Tietysti proruissit olisivat voineet lobata erikoiskasvituen pieneksi lisäbonukseksi, vähän ehkä olisi kuitenkin haiskahtanut "erikoiskasvituki" kummalliselle, ruis sentään oli Suomessa viljellyin vilja 1800- luvulla ja 1900-luvun alussa se joutui antamaan tilaa hevosten käyttämälle kauralle. Mikä "erikoiskasvi" se semmoinen ruis nyt sitten olisikaan ?
Luomutuen väheneminen voi ajaa hyvinkin ison osan viljelijöistä takaisin tavanomaiseen. Ehkä markkinat vaan ovat rajalliset.
-SS-