Tuli tänään postissa taas perinteinen myel-lasku. On ilo maksaa eläkevakuutusta, jos siinä merkitty vuosittainen tulo olisi sama kuin viivan alle jäänyt tulo. Mutta asiahan ei ole näin. On jo muutama vuosi ollut yli kymppitonnin ero siinä. "Ihanainen" virkailija vaan ehdotti myel laskun eräpäivän siirtämistä, en suostunut. Toinen minkä hää keksi on hakea varavoimaa viljelijälle hankkeesta keskustelua apua. Totesin vaan että muuten hyvä mutta keskusteluavulla ei laskuja makseta. Joten ei muutakun kaurapuuroo naamaan ja myel maksua maksaan
veneen omistaja on elämässään onnellinen kahtena päivänä, silloin kun ostaa veneen ja kun saa sen myydyksi
Myel-vakuutettu on vain yhtenä päivänä, joko maksaessa tai saadessa eläkettä. On ymmärrettävää, että eläkemaksuja maksetaan ja peritään lain mukaisesti, kuitenkin vakuutetun etu on etusijalla. Silloin herää epäillys hyvistä tarkoitusperistä, kun vakuutusmaksuvelvollisuutta pidetään maksukyvystä riippumattomana.... joskus jopa eläkemaksuja haetaan konkurssipesistä. Kuvitellaanko vakuutetun eduksi sitä, että maatilan menettämisen, julkisen nöyryytyksen ja maantielle joutumisen jälkeen aikanaan eläkkeellä odottaa autuus. Ihminen tulee vararikon kautta onnelliseksi eläkeläiseksi.
Jos yksikin viljelijä joutuu heittämään leikin kesken eläkemaksujen takia on systeemi väärä.... ainoa oikea totuus.