Eu:n hyötyjä on vaikea konkretisoida. Yksi esimerkki on japanilaiset autotehtaat, jotka ovat rakentaneet tehtaita Eurooppaan ruokkimaan täkäläistä autokantaa. En tiedä onko autojen rahtaaminen Japanista sitten liian kallista vai olisiko niin, että täkäläisellä tuotannolla saadaan kierrettyä tullimuureja. Me ollaan oltu EU:ssa 18 vuotta, mikä on melko pitkä aika. Jos miettii silloista laman jälkeistä aikaa, niin onhan se selvää, että suomalaisten täytyi varmistaa elinkeinoelämälle kilpailukyky päästä markkinoille. Meillä kun oli aika paljon paperiteollisuutta ja raskasta konepajahommaa, jonka asiakkaat ovat useinmiten muualla. Suoranaisesti tällaisista päätöksistä kuin EU ei ole tavanomaiselle kansalaiselle paljon hyötyä, mutta sellaiset henkilöt, jotka joutuvat tekemään päätöksiä koko kansakunnan menestyksen ehdoista, näillä on merkitystä. Periaatteessa meikäläiselle ja Hervannassa asuvalle pummille on aivan sama meneekö paperikoneet tms. kaupaksi, riittää, että tuet tulee.
Yksi koulukunta on tietysti sitä mieltä, että itsenäisenä me vaan devalvoitaisiin ja devalvoitaisiin, mutta kuinka kauan vetelisi sellainen metodi, että suuren yhteinäismarkkina-alueen vieressä olisi pikkuinen loinen, joka noukkisi rusinat pullasta ja sotkisi suuren talousalueen markkinat esim. paperituotteiden kohdalla. Veikkaan, että aika nopeasti lobattaisiin hankaluuksia sille ulkopuoliselle ongelmien aiheuttajalle.
Meillä ei oikein ole ollut sellaisia tuotteita, kuten öljy tai energia yleensä, jota täältä ostettaisiin hinnasta ja politiikan kuvioista riippumatta.
Tältä pohjalta kun asioita tarkastelee, niin ei meidän EU-jäsenyydelle 90-luvun puolivälissä oikein ollut hyviä vaihtoehtoja. Olihan se aavistettavissa, että pitkällä tähtäimellä saattaa tulla vaikeuksia, mutta jäsenyydellä ostettiin jatkoaikaa rakentaa Suomea uudelleen. Valitettavasti näyttää siltä, että emme osanneet käyttää etsikkoaikaamme hyväksi tai teollinen rakennekehitys oli nopeampaa ja ennalta arvaamattomampaa kuin osattiin ajatella. Tarkoitan tietysti Nokiaa ja koko matkapuhelinalan alihankintaketjua.
Ainahan voidaan kriittisesti tarkastella tilannetta uudelleen ja esim. rahaliitto ja sen toimivuus täytyisi arvioida uudelleen. Onhan esim. Saksassa jo käyty keskustelua siitä, että liittoa pitäisi pienentää eli etelästä maita pois.
Nykyisessä maailman menossa näyttää siltä, että mikään aikaisempi tai vanhanaikainen menetelmä, kuten elvytykset, verohelpotukset jne. jne. ei tunnu auttavan. Miksi sitten joku devalvaatio toimisi, kun meidän tuotteillemme ei ole enää kysyntää. Paperia ja paperikoneita ei tarvita. Valmetissa ei riittävästi varusteita ja tuote ei directin osalta muutenkaan toimi.
Suomessa on uhrattu kauheasti energiaa säästämiselle, kustannussäästöille ja näennäiselle tehokkuudelle. Eli porukka tekee hommia hikihatussa, mutta vanhoilla eväillä. Täytyisi saada enemmän uutta ja uudistuksia aikaiseksi. Semmoisia on vaan vaikea tehdä, kun ei ole aikaa miettiä mitä tekee. Ehkä tämän ymmärtämisessä voisi olla tulevaisuuden menestyksen siemenet...