Moniko on lahjoittanut tilastaan puolet pois puolisolleen takuuna ollen vain papin aamen kun otetaan huomioon edellisten sukupolvien ja omat panostukset tilaan,Varsinkin kun otetaan mikko9b toteamus että ainakin puolet liitoista päättyy eroon.

Höpöhöpö... Korkeintaan kolmannes liitoista päättyy eroon, noin historiallisesti, jos en väärin muista. Avioliiton suosio laskee tasaisesti, kun ihmiset huomaavat, että yhdessä voi olla ihan ilman taikauskohöpinöitä, noin niin kuin keskinäisen sopimuksen perusteella. Ja ikäluokat pienenee. Kun avioliittoja on aikaisempina vuosikymmeninä solmittu reippaasti enemmän kuin nykyään, niin erojakin tulee enemmän suhteessa nykyään solmittuihin avioliittoihin.

Tämä "puolet päättyy eroon" on tätä iltapulutoimittajien tilasto"tiedettä", ja moneen kertaan vääräksi todettu tulkinta.

Avioehto... 

No höpöhöpö, avioliiton pitää jatkua yli kymmenen vuotta, ennenkuin edes teoriassa puoliso tienaa puolta siiitä, samoin molempien omaisuus lasketaan, ei pelkästään miehen omaisuus, sitten vielä velat jaetaan myös ja jos on avioehto, kuten monesti on, niin homma tasoittuu aikalailla 

Meillä on omistus puoliksi eikä ole avioehtoa, ei tarvita kun olemme ostaneet tilan yhteisesti niin kaikki on puoliksi omaa ja entistä omaisuutta ei ollut kummallakaan.
Minun kotitilaani asumme enkä näe siinä mitään ongelmaa vaikka ero tulisikin, akka saa puolet veloista jos lähtee ja minä lopetan oman puolikkaani pyörittämisen siihen
Tilanne on toinen jos minulla olisi tila ja siihen tulee ulkopuolinen mukaan niin sehän on sitten "palkkalistoilla" silloin on hyvä olla se avioehto, vaikkakin vie se siltikin siitä jotain mennessään
Onko sillä sitten mitään väliä onko tila jomman kumman kotitila vai vieraalta ostettu, mulle se on se ja sama rahalla piti ostaa työpaikka, en ymmärrä tätä "perintötilaa" vai onko täällä joku joka on perinyt oikeasti tilan, voi niitäkin olla jokunen suomessa.

Tuo avioehdon tuputtaminen joka välissä on lapsellista.

Jos tila on hankittu yhdessä, niin se omistetaan yhdessä.
Avioehto voi olla salakavala  piikki parisuhteessa, joka voi hankalana hetkenä ryömiä esiin.

Avioehtoa ei ole ja naimisissa on oltu about 19 vuotta. Tila ostettiin yhteiseksi ja kummallakaan ei ollut omaisuutta ennestään. Jos nyt tulisi ero, niin omaisuudesta vähennettäisiin ensin velat. Exä saisi ykkösauton ja maalikylästä asunto-osakkeen. Jos niiden arvo ei riittäisi, maksettaisiin loppu rahalla. Tarvittaessa maksuaikaa...siis näin teoriassa.

Lainaus käyttäjältä: realisti - 27.03.13 - klo:13:37

Avioehto... 

Eipä ollut yllätys, kun miehen tekstiä parikin virkettä lukee.  pikkutärkeää läpändeerusta.

Eiköhän tuo ollu epäluottamus miniälle, vai oliko suojalauseke jos menee konkkaan 

Lainaus käyttäjältä: realisti - 27.03.13 - klo:13:37

Avioehto... 

Ei ole eikä tule avioehtoja, meillä on molemmilla RIITTÄVÄSTI yhdessä hankittua varallisuutta myös maatalouden ulkopuolella, ei tarvi kynsille mitata. 

Se on tupukoiden ongelma, kun kaikki varallisuus on kiinni maatalouskoneissa ja 1980-luvun parsinavetassa ja nazi-lipussa piirongin loorassa! 

Vituttaishan sitä paskakasaa alkaa vielä jakamaankin. 

20 vuotta on yhteiselämää papin aamenen jälkeen takana, eikä ole erosta tietoa, kyytiä on piisannu. 

Oletko varma kuka "tosi kyydin " on vaimollesi tarjonnut ,ettei vaan ole kollosen vihtaan kustu,näin on monelle käynyt.

Melkein tärkeämpää olisi lahjoittaa koko tila siten että itselle jos jotain tapahtuu niin koko roska siirtyy miniälle/ vävylle. Paras jopa  niin että lapsetkaan ei päässis  käsiksi omaisuuteen. Tilan olisi hyvä olla aina  yhden sukupolven ja pariskunnan hallinnassa josta se sitten luovutettaisi seuraavalle sukupolvelle tai myytäisi tai ihan miten vaan. Senvertaaa pitäisi olla luottoa kumppaniin että kaikissa tilanteeissa mentäisi sen järkevän toiminnan mukaan. Errotilanteeessa tietenkin tulee helposti riitaa mutta se riski on vaan otettava.  Pienempi haitta siitä riskistä on kuin että toinen omistajista kokee itsensä aina ulkopuoliseksi.

Kuudetta vuotta naimisissa ollaan ja avioehto on. Hehtaariakaan en omista, eikä ole näköpiirissä, että pystyisin hankkimaankaan. Mulla ei ole muutakaan omaisuutta. Yhteistä omaisuutta ja siitä velkaa on omakotitalon verran, talo tosin sijaitsee emännän kiinteistöllä.

Ei oo avioehtoo, ei edes harkittu, vaikka tila ollut ennen emännän saapumista taloon. Pitää olla sen verran velkaa, ettei tuu emännälle mieleen lähteä! Aika hyvä keino on myös välttää ositus, on se, että hoitaa asiansa niin, ettei eroamista tarvitse koskaan edes harkita. Se on puolet itsestään kiinni saako sen pidetty niin, oikeastaan yli puolet!

Kultaan kannatta sijoittaa. 

Ei oo avioehtoo, ei edes harkittu, vaikka tila ollut ennen emännän saapumista taloon. Pitää olla sen verran velkaa, ettei tuu emännälle mieleen lähteä! Aika hyvä keino on myös välttää ositus, on se, että hoitaa asiansa niin, ettei eroamista tarvitse koskaan edes harkita. Se on puolet itsestään kiinni saako sen pidetty niin, oikeastaan yli puolet!

Aika sinisilmäistä porukkaa täällä on oikeasti jos akka saa jotakin päähänsä ei siinä auta hyvänä menneet pitämiset

Älä ota kuunaan oikeaa naista, apilas, kyllä se puhallettavakin välttää. Luulen, että jos emännät alkavat sinua tiirailemaan, ei heillä voi olla muu mielessä kuin omaisuutta...