Oli eilen telkkarissa yhdeksän jälkeen. On aika lailla vanhentunut, taisi olla viimeinen isompi haastattelu. Mielenkiintoinen persoona ja paljon maailmaa nähnyt kaiffari. Aika paljonkin omaleimainen äijä, mutta ilmeisesti tehnyt työurallaan sen mitä on tehtävissä. Hauskin tarina oli sellainen, että Matomäki ja Lassila olivat pitäneet palaveria KOP:n baarissa, kun hovimestari oli puuskuttaen tullut keskeyttämään neuvottelun tärkeällä asialla. -Avatkaa televisio, te olette nyt uutisissa. -Me emme katso uutisia, me teemme niitä, totesi Lassila kuivasti takaisin.
Matomäki on syntyjään maanviljelijäperheestä ja tilan tausta oli vanha torppa. Lapsien kasvatuksessa tärkein tavoite oli, että eläisi ihmisiksi. Vanhempien elämänkatsomuksessa uskonnolla oli suuri merkitys. Raamattua luettiin ja jobin postilla oli olennainen osa suhtautumisessa elämään. Vastoinkäymisiä pystyttiin katsomaan silmästä silmään ja koettiin, että ne voitetaan.
Mun mielestä tuossa on aika merkittävä elämänfilosofinen ohje. Luulen, että toi on kantanut Matomäkeä aika pitkälle eteenpäin. Ei noi asiantuntijan hommat ja myöhemmät pomon virat ole olleet mitään helppoja juttuja. Vaikeuksia, syyttelyä ja pään vadille vaatimista on varmasti tullut vastaan monta kertaa. Toi kotona opittu elämänkatsomus on kuitenkin ollut se juttu johon on voinut luottaa ja se on vienyt aina eteenpäin. Vaikeudet on voitettu.
Tämmöttiä kaikki ajatuksia tuli mieleen, kun tuota ohjelmaa analysoi.
