Vilmarkkinoista pohdintaa.
Onko Suomessa olemassa markkinaehtoisia vapaita vilajmarkkinoita? Suuri osa lienee sopimusviljelyä, omaan tarpeeseen eläimille ja naapurin eläimille. Mutta mites nuo loput. Meneekö tavallinen Touko Taneli sopivalla hetkellä lakki kourassa Hankkijan, Lantmannenin tai A-kaupan juttusille, josko joku suostuisi ottamaan vastaan sen pienen siilollisen vastaan, mitä sattuu sitten olemaankin.
Viljatorista
viljatori.fi on joskus ollut pöhinää, mutta ei sitäkään helposti löytänyt, kun oli jo nimikin unohtunut. Vaan mitäpä sieltä löytyikään? Ei yhtäkään tarjousta, ei myynti-, ei ostotarjousta, 5 A-rehun viljelysopimustarjousta ja 1 Altian.
Tori.fi:ssäkin sentään löytyi muutama kauppaamassa kauraa hevosille. Taitaa vaan olla parin hevosen tallin tarve kovin vähäistä, eipä taida yksi hevonen edes sitä Pikku Tuhtikärryllistä jaksaa syödä vuodessa.
Ajatellaan asiaa myyvän viljelijän kannalta. Yleisimmät viljelykasvit, ohra, vehnä, kaura saa varmaankin helposti myytyä paikalliselle isommalle kauppiaalle, jonka kanssa on muutenkin kauppaa tehnyt. Tarvitaanko tähän edes sen kummempia markkinoita.
Entäs sitten se eläintilallinen? Laarinpohja paistaakin yllättäen maaliskuussa. No kävellään sen saman kauppiaan juttusille, eiköhän sitä viljaa löydy. Tosin samaan aikaan se vähemmän tuttu naapuri parin kilometrin päässä miettii, että nyt olisi hyvä aika tyhjentää tuo oma laari. Mitä tapahtuu? Molemmat tilaavat rekan pihaan ja maksavat kiltisti rahdin ja ovat tyytyväisiä. Tai sitten ajelevat traktorilla kylälle 20 km, ensin myyjä ja sitten ostaja ja nostavat kättä tyhjän kärryn kanssa kohdatessaan.
Vaan mitäs sitten kun on mielenkiinnosta kokeillut jotain erikoisempaa kasvia tai lajiketta ja vähän satoakin saatu. Ei ole omamyyjä välttämättä kuullutkaan kasvista. Samaan aikaan joku mylläri tai muu bisnesnikkari miettii jotain uutta ja erikoista. Vaan eipä kohtaa heidän ajatukset edes hiljaisella kylätiellä.