Suomessa maataloustuotanto tulee aina kalliiksi yhteiskunnalle, ihan vain pohjoisista olosuhteista johtuen, millään poliittisilla tai taloudellisilla hokkuspokkus-tempuilla tätä tosiasiaa ei pystytä muuksi muuttamaan, sen tosiasian kanssa on vain opittava elämään.
Siis perustelen tätä kalleutta sillä, että ennen EU-jäsenyyttä oli rajasuoja, jonka ansiosta tuottajahinnta oli korkeammat kuin nyt ja ruoan hintakin oli korkea.
Nyt sitten ei ole rajasuojaa, ja ruoka on halpaa, mutta taas toisaalta kansalliset tuet nielevät valtion budjetista paljon euroja.
Jos halutaan että ruoka on halpaa ja kansalliset tuet ovat paljon nykyistä pienemmät, niin tämä yhtälö ei vain ole mahdollinen, voidaan toki lopettaa maataloustuotanto kokonaan Suomesta, mutta ei se tuontiruokakaan tule yhtään sen halvemmaksi, voipi olla kansantaloudelle se kaikkein kallein vaihtoehto.
Kansalliset tuet tuli EU-sopimuksen myötä, nimenomaan sentakia, kun ei EU rahastoissa ollut jaettavaa rahaa jäljellä, joten tämän takia asia ratkaistiin niin, että Suomi saa maksaa kansallisesta budjetista sen puuttuvan summan, mikä tarvitaan että päästään samalle tukitasolle muun EU:n kanssa.
Kansallisten tukien tarve poistuu, kun EU budjetista osoitetaan sama maksuvara, tai korkeimpien tukimaiden tukia alennetaan muiden tasolle.
Ja Suomen jäsenyyden ehto nimenoman oli se, että se jäsenyyys ei saa tappaa maataloutta, joten kun EU:lta ei saatu riitäviä tukia, ne korvattiin kansallisilla tuilla.
Jäsenyyden hinta siis oli se, että käytetään maatalouden tukemiseen kotimaista rahaa, nyt sitten tuntuu monilta unohtuneen tämä, ja haluttaisiin tappaa maatalous poistamalla kotimaiset tuet, eli syyllistyttäisiin petokseen ja lupauksen pettämiseen.
Jäsenyyden ehto oli maatalouden säilyttäminen ja tuota lupausta ei saa mennä nyt rikkomaan.
