Mää jätin kymmenen sivua väliin ja hyppään suoraan seuraavaan näkökantaan.
Kaupasta ei saa enää kunnollista jauhelihaa. Snellman on kohtalaista, sitten yksi pieni valmistaja, jonka nimeä en nyt muista (pää kipee). Parasta lihaa pitkään aikaan sain eräältä sonnikasvattajalta, joka teurastuttaa ja myy itse tuottamansa lihat. Pannulla ja uunissa ei rasva enää tirissyt. Normaalisti, kun ison valmistajan lihaa ostaa, niin uunista saa ottaa vuokan pois ja kaataa rasvoja mäelle.
Mun mielestäni meillä ei kohta ole muuta vaihtoehtoa, kuin etsiä ruokaa ulkomailta, koska kotimainen tuotanto ei enää ole laadukasta kuin poikkeustapauksissa. Eikä ole mitään käsitystä, kuinka pitkään nuo muutama sissi jaksaa tuottaa laadukasta ruokaa.
Kun seurailee tuon mullikasvattajan touhuja, niin siinä näkee kyllä kaikessa karuudessaan kuinka surkea tämä meidän elintarvikesektorin tilanne on. Ei meillä oikeasti sallita yrittämistä, kaikki perustuu jonkinlaiseen suuryritysten ja yhteiskunnan tekemään malliin kuinka täällä pitää olla ja toimia. Kuluttaja ja tuottaja on käytännössä eristetty päätöksenteosta. Joku muu tekee päätökset. Samaan mafiaan kuuluu muutama etujärjestö ja puoluekin.
Ja tilanne ei tule yhtään korjaantumaan näillä hatusta vedetyillä esimerkeillä muka kannattavan kokoisista maatiloista. Olen sillä linjalla, että yksikkökoolla ei ole merkitystä vaan sillä, miten pystyy tekemään tulosta. Voisiko jopa sanoa niin, että vain tuloksenteko merkitsee, kaikki muu on epäolennaista.