Auliksen maatalouspoliittisen ohjelmajulistuksen falsifioimisen voisi alkaa vaikkapa ottamalla tueksi väitteen, jonka esittävät Kyösti Pulliainen ja Pertti Seiskari kirjassaan Luonnon ja Ihmisen polut:
http://www.maahenki.fi/kauppa_tuote.php?tuote=706Tästä kirjastahan oli esittely eilisessä Maastullissa.
Tämä väitehän kuuluu että
Maatalouden kirjoittajat toteavat olevan markkinatalouteen sopimaton talousmuoto, koska sadon määrästä ei koskaan voi olla etukäteen varma.
Biopolttoaineisiin kirjoittajat suhtautuvat yllättävän kriittisesti. Syyksi he selittävät, ettei yhden kasvukauden tuotannolla pysty korvaamaan maapallon historian myötä syntyneitä fossiilisia polttoaineita. Ei pystykään, mutta johonkin kulttuuria ylläpitävään suuntaan ihmiskunnan polkua pitäisi jatkaa.
En ole lukenut tätä kirjaa joka vaikuttaa erittäin mielenkiintoiselta.
Jostain pitäisi repiä aikaa tämän lukemiseen...no ehkä sitten syksyllä.
Maataloudessa tarvittaisin jonkinlainen vallankumous, en vain tiedä millainen sen pitäisi olla, mutta uskon että asioiden sisäinen logiikka johtaa vääjäämättä jonkinlaiseen suureen muutokseen, joka tulee olemaan väistämätön, hallittu tai hallitsematon, mutta muutos tulee joka tapauksessa.
Nykyinen maatalouden paradigma alkaa olla aikansa elänyt, tämä paradigmahan sisältää siis sen ajatuksen, että maatalouden tulee olla mahdollisimman markkinaehtoista, uusliberaalin talousopin seurausta tämä paradigma tietenkin on, se on sitä siitä huolimatta, että maataloutta tuetaan lähes kaikkialla.
Onko luonnonmukainen tuotanto vastaus ongelmaan? Ehkä osittain, mutta ei täydellisesti, koska luomun ongelma ihan oikeasti on alhaiset sadot, maapallon kasvavaa väestöä ei luomulla ruokita, tämä on fakta, ja tämän on pakko fanaattisimpienkin luomun kannattajien myöntää.
Maataloustuotannon nykyparadigmaanhan kuuluu suuruuden ekonomian paremmuuden itsestäänselvänä pitäminen, monikaan ei tunnu sitä kyseenalaistavan, silti se ei ole johtanut toivottuun lopputulokseen, maataloustuotannon määrä tuntuu laahavan jäljessä väestönkasvua.
Seiskarin ja Pulliaisen väite, että markkinatalous ei toimi maataloudessa, on varsin osuva, kun katsoo käytännön arjen todellisuutta maailman maataloustuotannossa.
