Kysyisin kuitenkin, kuinka näiden asioiden paljastaminen auttaa 141 alueen karjatiloja.
Huomasin, että mielipidettäni odotetaan.
Koettakaa jaksaa lukea huolella pitkä vastaukseni, joka ei kaikilta osin ole mielipidettä, koska siinä on virallisia dokumentteja perustana.
Vastaan Sepedeuksen kysymykseen:Ensinnäkin Suomen viljelijät kuuluvat vähemmistöön.
141-alue on vähemmistön vähemmistöjä.
Vähemmistön asioita on aina vaikea ajaa (paitsi homojen ja vihreiden tavoitteet).
Edellä on tärkein syy tarkastella
suurempaa kokonaisuutta, varsinkin, kun maan talous ajautuu kaaokseen.
Suomen maatalous kuuluu suurempaan kokonaisuuteenEU:hun liittyminen oli ulkopolitiikkaa, josta Mauno Koivisto HM 33 §:n valtuuttamana
määräsi.
EU:hun liittyminen oli kokonaisuus, joka käsitti vallan kolmijaon luovuttamisen maan rajojen ulkopuolelle, eli:
- lainsäädäntövalta = eduskunta (eduskunnan valta karsittiin poikkeuslailla 17.1.1992)
- toimeenpanovalta = presidentti ja hallitus (presidentin valta karsittiin 10.12.1993 ja samalla Suomen hallituksesta tuli EU:n säädöstön toimeenpaneva ja valvova kenraalikuvernööri)
- tuomiovalta = riippumaton tuomioistuinlaitos.
Edellä olevasta Koiviston konklaavin asiakirjojen salaamispäätöksestä käy ilmi, että Koivisto otti Korkeimman oikeuden peukalonsa alle.
Miksi Koivisto käskytti/kyykytti Korkeinta Oikeutta?
- Koivisto halusi turvata Suomen pankkien vakavaraisuuden yhteiseen rahaan siirryttäessä.
Koiviston johtamalla raha- ja talouspolitiikalla (vahvalla markalla, valuuttapohjaisilla lainoilla ja Suomen markan korkealla korolla) ja konklaavin jälkeen KKO:n Koiviston tahdosta pyörtämällä päätöksellä oli karseat seuraukset:
Valtionvelka, pankkituki (yli 100 000 miljoonaa markkaa) sekä PK-teollisuuden konkurssiaalto, 100’000 velkavankeuteen joutunutta ja 500'000 työtöntä.
Ystäväni Kjeld Möllerin Helsingin kauppakorkeakoulussa tekemä tutkimus ”SALATULLA ARVOPAPERISTAMISELLA TUHOTTIIN YRITTÄJYYTTÄ” mukaan Koiviston Konklaavissa eli pankkien pelastamisessa ja auttamisessa oli kyse EY-velvoitteiden täyttämisestä.
Sitaatti Kellen tutkimuksesta:
”Talletuspankkilain eduskuntakäsittelyn yhteydessä syksyllä 1990 oli selvää, että rahoitussektoria koskevaa lainsäädäntöä joudutaan varsin pian uudistamaan vastaamaan Euroopan yhteisön pankkidirektiivien mukaisia vaatimuksia, sillä kävihän Suomi neuvotteluita liittymisestä Euroopan talousalueeseen ETAan. Välittömästi talletuspankkilain eduskuntakäsittelyn jälkeen valtionvarainministeriö asetti rahoituslainsäädännön tarkastamistoimikunnan, jonka tuli selvittää Suomen kansainvälisten, erityisesti Euroopan talousalueen liittyvien velvoitteiden vaatimat muutokset maamme luotto- ja rahoituslainsäädäntöön.
Toimikunta antoi mietintönä tammikuussa 1992. Toimikunta jatkoi epävirallisesti työryhmänä hallituksen esityksen valmistelemista. Hallitus antoi esityksen luotto- ja rahoituslaitoksia ja niiden toimintaa koskevaksi laiksi syksyllä 1992.
Laki luottolaitostoiminnasta tuli voimaan vuoden 1994 alusta. Hallituksen esityksen tarkoituksena oli:
1. Saattaa Suomen luottolaitoslainsäädäntö EY:n luottolaitosdirektiivejä vastaavalle tasolle.
2. Saada aikaan tasapainoinen ja rakenteeltaan direktiivien mukaisten normien kanssa sopusointuinen kokonaisuus.
3. Säilyttää Suomen luottolainsäädännössä ne säädökset, jotka johtuivat kansallisesta tarpeesta.”
EY:n liittymishakemuksen jättämisajankohtana Suomi ei täyttänyt liittymisehtojen
vaatimuksia.
Seuraavassa todistusaineistona (Kellen tutkimuksesta) sitaatti, lähteenä valtiosihteeri Eino Keinäsen muistio, Valtioneuvoston pöytäkirjan (5.4.1992) liite:
” Talouspolitiikan yhdeksi tavoitteeksi asetetaan, että Suomen kansantalous mahdollisimman pian täyttää Euroopan Yhteisön rahaliittoon liittymisen vaatimukset. Tehtyjen integraatiopoliittisten päätösten pohjalta Suomi osallistuu Euroopan talousalueeseen ja tähtää Euroopan yhteisön jäsenyyteen. Luottolaman torjumiseksi on ryhdytty toimiin pankkien vakavaraisuuden turvaamiseksi. Valtiontakauksia lisäämällä hallitus lieventää pienen ja keskisuuren yritystoiminnan rahoitusvaikeuksia.
Hallitus kiirehtii eduskunnassa käsiteltävänä olevia lainsäädäntöhankkeita jotka tähtäävät tavallisten lakien lepäämäänjättämissäännöksen muuttamiseen.”
Pankkien vakavaraisuus oli siis yksi EY:n talous- ja rahaliiton kelpoisuuden kriteeri.
Palataanpa vallan kolmijaon luovuttamiseen:
Koiviston puhe College d’ Europeanissa Bryggessä 28.10.1992, sitaatti:
”Euroopan yhteisöllä on kasvava rooli mantereemme kehityksen suunnan määrääjänä. Me haluamme olla mukana tässä prosessissa. Olemme tutkineet huolellisesti EY-jäsenyyden velvoitteet. Hakiessamme jäsenyyttä hyväksymme acquis communautaire´n, Maastrichtin sopimuksen ja Euroopan Unionin finalite politique´n.
Olemme valmiit hyväksymään jäsenyydestä johtuvat velvoitteet ja myötävaikuttamaan niiden saavuttamiseen sovitulla tavalla.”
Suomennokset: Acquis communautaire = olemassa oleva EY-lainsäädäntö ja finalite politique = lopulliset päämäärät.
Koiviston puhe on lupaus on vallan kolmijaon luovuttamisesta Suomen rajojen ulkopuolelle!
Kenen valtuuttamana Koivisto puhui Bryggessä?
Kyseisessä puheessa Koivisto lupasi myös 141-artiklan hyväksymisen, vaikka artikloja ei ollut edes vireilläkään.
Seuraavaksi mielenkiintoinen asia, josta virallisena asiakirjana käy ilmi, että niin maatalous- kuin muutkin neuvottelut olivat vain näytelmää, kognitiivista konnotaatiota.
Suomi (lue: Koivisto) hyväksyi velvoitteet jo etukäteen.
Oliko Suomen ns. jäsenyysneuvotteluissa kyse vain poikkeusten neuvottelemisesta?
- Vastauksen kertoo Ulkoasiainvaliokunnan mietintö n:o 9/1994 - HE 135vp:
"On kuitenkin huomattava, että jäsenyys EU:ssa on mahdollista vain unionin Maastrichtin sopimuksella viimeksi muutetun ja täydennetyn peruskirjan, olemassa olevan yhteisölainsäädännön (ns. acquis communautaire) ja unionin instituutioiden hyväksymisen pohjalta.
Neuvotteluissa on siten ollut ennen muuta kysymys niistä siirtymäjärjestelyistä, joita Suomen sopeuttaminen unionin jäsenyyteen edellyttää."
KOMMENTTI:
Kaikki Suomen maatalousartiklat on kirjoitettu liittymisasiakirjaan SIIRTYMÄSÄÄDÖKSIÄ KOSKEVAAN LUKUUN.
Koiviston etukäteen lupaamat velvoitteet löytyvät Hallituksen esityksestä 135-1994 vp (EU-liittymislaki), sivulta 21:
”4.3. Lainsäädäntövalta
Jäsenyyteen EU:ssa liittyisi norminantovallan siirtoa Suomen kansallisilta lainsäädäntöelimiltä EU:n toimielimille. Lähinnä yhteisen maatalouspolitiikan, tulliliiton ja kauppapolitiikan osalta lainsäädäntövallan siirto olisi kattavaa. Muilla aloilla kyse olisi lähinnä jäsenvaltioiden rajat ylittäviin ongelmiin sekä
kilpailuolojen vääristymättömyyden turvaamiseen liittyvän sääntelyn toteuttamisesta unionin tasolla.
Lainsäädäntövallan siirtäminen sisältäisi sen, ettei Suomessa jälkikäteen hyväksyttäisi, voimaan saatettaisi tai julkaistaisi säädöskokoelmassa EY:ssä hyväksyttyjä säädöksiä. Kansallisesti säädettäisiin EY:n direktiivien edellyttämät täytäntöönpanosäädökset ja muut tarvittavat hallinto- ja seuraamusnormit.”
LOPUKSI:
Suomi on luovuttanut kaiken maatalouden päätösvallan rajojensa ulkopuolelle.
Koiviston lupaamissa blankoasiakirjoissa maatalouden päätösvallan luovuttaminen oli pikkuseikka suurien asioiden joukossa. Ja 141-artikla oli yksi pikkuseikka maatalouden päätösvallan luovuttamisessa.
Lohdullista on se, että meillä ole käräjöintiä EU:n kanssa, koska petollisesti tehdyn sopimuksen sanktiointi (oikeustoimet) tapahtuu Suomessa pettäneen eliitin ja Suomen kansan kesken.
Lohdullista on myös se, että Suomella on voimassa oleva (oli voimassa jo 1.1.1994-31.12.1994) ETA-sopimus (sama kuin Norjalla).
ETA-sopimus turvaa Suomen teollisuuden edut ja mahdollistaa itsenäisen maataloustuotannon ja suojaa tullilla elintarviketeollisuutta. Tämä on pelastus Suomen maataloudelle.
Lisälääke:
Alv nollataan koko elintarvikeketjussa alkutuotannosta kauppaan, ja nykyinen alvin osuus siirretään tuottajahintoihin. Elintarvikkeitten suojatullista saadaan valtiolle alvin poistamisesta syntynyt vajaus.
Lisäksi ETA-sopimuksen ei kuulu EU-perustuslaki, eivätkä yhteinen puolustus eikä yhteinen raha.
Näin Suomi saa harjoittaa itsenäistä talous- ja rahapolitiikkaa. Sitä tarvitaan tulevassa talouden syöksykierteessä.
Tämä lääke on oltava valmiina, kun euroraha kaatuu.
Joskus tein alustuksen ETA:n ja EY:n eroasta, mutta poistin sen aukin epäasiallisten kommenttien vuoksi.
