petturien saattaminen valtakunnanoikeuteen
Tämän linkin takana on raakaa faktaa, josta Koivisto pitäisi vaatia valtakunnanoikeuteen.
http://www.promerit.net/koiviston_oikeuspolitiikka.htmSuomen Hallitusmuodon 33 §:n valtaoikeudet eivät antaneet Koivistolle mandaattia toimia Korkeimman oikeuden yläpuolella.Mauno Koivisto antoi kirjassaan "Kaksi kautta" vinkin pitämäänsä Korkeimman Oikeuden kyykytys-konklaaviin. Koiviston mielestä Korkein Oikeus oli tehnyt väärän päätöksen KKO:50.
Paljastus löytyy Koiviston kirjan sivujen 388 ja 389 taitteesta sitaatista Mauno Koiviston ja Raimo Sailaksen keskustelusta 17.9.1992 otsikolla "Kassakriisi uhkaa":
MK: "Keitä paperin takana on? Onko se valtiovarainministeriön sisäisenä harkintana, pahinpana vaihtoehtona?"
RS: "On. Se on meidän osastomme työtä, jonka tuntevat valtiosihteeri ja ministeri ja pari meidän osastomme virkamiestä."
MK: "Myös korkeiden juristien tulisi olla jollakin tavalla mukana.
Julkisuudessakin on ollut tietoa keskustelusta jonka kävin korkeiden juristien kanssa. Siitä kävi selville, että oikeuslaitoksemme on asettunut kuluttaja-asiamiehen sijaan. Heillä ei ole ajatustakaan mielessä, että kaikki, mistä on säädetty, on ohuella jäällä, joka voisi pettää.
Ilmeisesti minun pitäisi oikeuskanslerin kanssa keskustella. Joudun keskustelemaan rahalain muutoksesta. Jos se näin tehdään, herättää vääriä mielikuvia siitä, mitä lainsäädännöllä tässä tilanteessa voidaan aikaansaada." Hannele Pokka kirjoitti päiväkirjaansa 29.3.1992 ollessaan vielä oikeusministerinä - siis viikkoa ennen KKO:1992:50 päätöksen antamista ja noin kuukautta ennen Koiviston oikeuspoliittista seminaaria, kirjassa "Porvarihallitus" seuraavasti:
"Pankkien pelastaminen ei ole kansan oikeustajun mukaista. Tästä nousee vielä melkoinen meteli, kun tajutaan, että valtio maksaa pankeille, mutta pankit irtisanovat asiakkaittensa luottoja ja ajavat vanhat asiakkaansa maantielle."
http://www.promerit.net/halonen_manninen.htm
Minulla on samansisältöinen salassapitopäätös elokuulta 2002.
Tasavallan presidentti Halosen päätökset herättävät monenmoisia mietteitä. Nimittäin presidentin kanslia vastasi ensiksi näin:
----- Alkuperäinen viesti ----- (presidentin kansliasta)
Lähettäjä: <Sirkka.Peisa@tpk.fi>
Vastaanottaja: "Kalevi Kannus" <kalevi.kannus@saunalahti.fi>
Kopio: <TPK.Kirjaamo@tpk.fi>
Lähetetty: 25. kesäkuuta 2002 13:42
"Hyvä Kalevi Kannus
Oikeuspoliittisesta keskustelutilaisuudesta 6.5.1992 ei ole olemassa viranomaisten toiminnan julkisuudesta 1.12.1999 annetussa laissa tarkoitettuja julkisia viranomaisasiakirjoja.
Parhain terveisin
Sirkka Peisa"
--
Peisan vastattua sanoin Kaleville: Peisa kiertää vastauksen, kysyppä häneltä, minkä Julkisuuslain kohdan mukaan asiakirjoja salataan. Koivisto itse paljastaa, että tilaisuus on ollut, joten kyllä tilaisuudesta muistio on laadittu.
Kysymyksen jälkeen Martti Manninen otti yhteyttä Koivistoon, joka pyysi Halosta salaamaan asiakirjat.
Erikoista salassapitoargumentointina on teksti "presidentintoimen hoitamisen kannalta välttämättömän luottamuksellisuuden suojaamiseksi", sillä:
1. tässä salassapitopäätöksessä suojella Halosen presidentintointa eikä luottamuksellisuutta, koska kyseinen konklaavi ei ole Halosen pitämä.
2. Koivisto oli eläkevaari, joka ei enää tuossa vaiheessa hoitanut presidentintointa.
Salasapitopäätöksen loppukaneetin "Tähän päätökseen ei voi hakea muutosta valittamalla." takana on Martti Mannisen uuteen julkisuuslakiin ajama kannat.
Konklaavin koollekutsujana ja ilmeisesti myös muistion laatijana toimineena Manninen halusi uutta Julkisuuuslakia laadittaessa suojella Koivistoa, mutta salaamispäätöstä kirjoittaessaan ei huomannut, että Koivisto on jo eläkevaari.
Etelä-Suomen Sanomien toimituspäällikkö Asko Hynninen teki heti uuden julkisuuslain säätämisen jälkeen Jyväskylän yliopistossa tutkimuksen:
Demokratian ihmelääke - vai susi jo syntyessään?
Julkisuusperiaate muuttuu lihaksi usein vasta pakon edessä
Tuossa tutkimuksessa Hynninen kertoo Mannisen ajaneen julkisuuslakiin kannan, että presidentti ei ole henkilö, vaan instituutti.
Toistaiseksi Suomessa on vain yksi lehti, Kokemäellä ilmestynyt SataSeutu, joka on uskaltanut kertoa Halosen salaamispäätöksestä.SataSeutu skannasi päätöksen lukijoiden nähtäväksikin.
Sitaatti SataSeudun uutisesta:
" Presidentti Tarja Halonen salaa oikeuspoliittisia asiakirjoja @ 11.9.2002
Oikeusjärjestelmän riippumattomuus huolestuttaa:Kansa on oppinut pitämään oikeuslaitostamme riippumattomana, mutta nyt herää syvä epäilys, ettei asia olekaan näin.
Tasavallan presidentti Tarja Halonen on tämän vuoden elokuussa eläkkeellä olevan presidentin Mauno Koiviston pyynnöstä päättänyt määrätä salaisiksi 6.5.1992 presidentti Koiviston järjestämän oikeuspoliittisen keskustelutilaisuuden asiakirjat.
Mitä salattavaa on oikeusoppineiden ja presidentin välisessä keskustelutilaisuudessa?
SataSeutu julkaisee presidentti Tarja Halosen päätöksestä kopion.
Mitä salattavaa on nykyisellä presidentillämme?
Hallitaanko maatamme tällaisten salaisten tapaamisten kautta? "
Uutinen on kokonaisuudessaan luettavissa osoitteessa:
http://www.satanen.com/index.php?k=yleista&sivu=show&id=236
