Mää tiäsin... 
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2010122212908105_uu.shtml
Toi geeneihin vetoaminenhan on vanha juttu. Jos en pahoin väärin muista niin Ameriikoissa on jo kauan oikeudessa perusteltu väkivaltaista käyttäytymistä geeneillä. No, ehkä meilläkin kohta oikeudessa eukkoaan turpiin vetämisen oikeutustaan puolustellaan hänen geeniperimällään.....
Juu... ja Sössön faija todisti aukottomasti et *******t on tyhmempiä ku ihmiset... tutkimusta ei tosin kelpuutettu mihinkää muualle ku pariin Jenkkilän jeesusyliopistoon... ja poika on samaa maata - sen saa toki ymmärtää haluamallaan tavalla 
No, on niitä muitakin tutkimuksia samasta asiasta, joissaa on päädytty samaan tulokseeen, mutta tiedemaailma on päättänyt poliittisen korrektiuden nimissä vaieta kuoliaaksi nämä varsin kiusalliset tutkimustulokset:
http://www.skepsis.fi/lehti/2006/2006-2-niemela3.htmlTulikuuma perunaSeuraavaksi Vanhanen siirtyi siihen, minkä valtavirran sosiologit ja monet muut edelleen kieltävät, ja mistä hän itse on julkisuudessa saanut kosolti satikutia:
”Populaatioiden sisällä esiintyvän geneettisen vaihtelun vaikutus yksilöiden välisiin älykkyyseroihin tunnustetaan, mutta toisaalta otaksutaan, että populaatioiden ja rotujen välillä ei voi olla mitään keskimääräisiä perimässä olevia eroja, jotka vaikuttaisivat ryhmien välisiin keskimääräisiin älykkyyseroihin. Minusta tällainen päätelmä on lievästi sanottuna omituinen. Kun evoluutio on kymmenientuhansien vuosien aikana tuottanut rotujen fyysisiin ominaisuuksiin monenlaisia eroja, joiden perustan täytyy olla geeneissä, niin miten älykkyyteen vaikuttavat perintötekijät olisivat voineet 100 000 vuotta pysyä keskimäärin muuttumattomina? Miten älykkyys voisi olla ainoa ominaisuus, johon evoluutiolla ei ole ollut mitään vaikutusta?”Vanhanen esitti, että valtaosa yksilöiden geeneistä on toki samoja kaikissa ihmisryhmissä, mutta samaan aikaan yksilöt eroavat geneettisesti toisistaan. Vanhasen mukaan nämä erot ulottuvat myös populaatioiden välisiin geneettisiin eroihin. Vanhanen viittasi Luigi Cavalli-Sforzan ja hänen työryhmänsä maineikkaisiin tutkimuksiin, jotka on julkaistu teoksessa The History and Geography of Human Genes (Abridged paperback edition; Princeton University Press 1996):
”Cavalli-Sforza ym. ovat mitanneet populaatioiden välisiä geneettisiä eroja ja todenneet ennen löytöretkiä olemassa olleiden populaatioiden klusteroituvan geneettisten etäisyyksien perusteella ryhmiin, jotka jokseenkin tarkasti vastaavat perinteellistä käsitystä tärkeimmistä rotujakautumista.”Vanhanen esitteli myös perusteellisen kymmenen kohdan todistusaineiston kollegansa Richard Lynnin uuden teoksen Race Differences in Intelligence: An Evolutionary Analysis (Washington Summit Publishers 2006) pohjalta:
1. Kun populaatio jakaantuu maantieteellisesti erillisiin osiin, alkaa niiden välinen geneettinen eriytyminen. Ihmisrotujen tapauksessa se on johtanut monien ominaisuuksien eriytymiseen, mistä ovat ilmauksena erot ruumiinrakenteessa, ihonvärissä, hiuksissa, silmissä, geneettisissä sairauksissa ja veriryhmissä. Miten älykkyyteen vaikuttavat perintötekijät olisivat voineet pysyä muuttumattomina? 2. Samaa rotua koskevissa älykkyystesteissä eri puolilla maailmaa saadut keskimääräiset älykkyysosamäärät ovat olleet suunnilleen samalla tasolla. Miten se olisi mahdollista ilman yhteisiä älykkyyteen vaikuttavia perintötekijöitä? Nämä havainnot koskevat niin eurooppalaisia, afrikkalai sia kuin myös itäaasialaisia, joita on hajaantunut eri puolille maailmaa. 3. Myös samanlaisissa ympäristöoloissa elävien rotujen älykkyysosamäärät poikkeavat huomattavasti toisistaan. Erojen olisi pitänyt tasoittua, jos pelkästään ympäristötekijät vaikuttavat älykkyyteen. 4. Kun eurooppalaiset Euroopassa tai Yhdysvalloissa ovat adoptoineet toiseen roturyhmään kuuluvia lapsia, lapset ovat säilyttäneet omalle roturyhmälleen luonteenomaisen älykkyysosamäärän. 5. Sekarotuisten yksilöiden ÄO on tyypillisesti heidän vanhempiensa roturyhmien välillä. Tästä on monia tutkimuksiin perustuvia havaintoja, jotka koskevat esimerkiksi valkoisten ja mustien jälkeläisiä Amerikassa, Australian alkuasukkaiden ja eurooppalaisten jälkeläisiä ja Amerikan intiaanien ja eurooppalaisten jälkeläisiä. 6. Rotujen älykkyysosamäärissä olevat erot selittävät, missä laajuudessa tapahtui siirtymistä kivikautisesta keräilykulttuurista vakiintuneeseen maanviljelykseen. Älykkäämpien roturyhmien keskuudessa siirtyminen oli täydellinen (eurooppalaiset, eteläaasialaiset ja pohjoisafrikkalaiset, itäaasialaiset, kaakkoisaasialaiset ja Amerikan intiaanit), Tyynen valtameren saaristolaisten osalta osittainen ja afrikkalaisten kohdalla minimaalinen. Busmannien ja Australian alkuasukkaiden keskuudessa siirtymistä maanviljelykseen ei tapahtunut ollenkaan. 7. Rotujen keskimääräisissä älykkyysosamäärissä olevat erot osuvat yksiin varhaisten kaupunkisivilisaatioiden syntymisen kanssa, kirjoitetun kielen, aritmeettisten taitojen ja kodifioitujen lakien kehittymisen kanssa. Varhaiset sivilisaatiot rajoittuivat itäaasialaisten, eurooppalaisten, eteläaasialaisten ja pohjoisafrikkalaisten ja kaakkoisaasialaisten keskuuteen. Rotujen erot sivilisaatiosaavutuksissa viittaavat siihen, että älykkyyseroilla on takanaan tuhansien vuosien historia. 8. Kaikki kaksostutkimukset ovat osoittaneet älykkyyden korkeaa periytyvyyttä kansallisten populaatioiden sisällä. Sen vuoksi periytyvyyttä täytyy olla myös roturyhmien älykkyyseroissa. 9. Aivojen keskimääräisessä koossa on roturyhmien välisiä eroja, jotka korreloivat roturyhmien älykkyysosamäärien kanssa. Aivojen koolla on ilmeinen yhteys älykkyyteen, ja rotujen väliset aivojen kokoerot ovat perityviä. 10. Teoria jonka mukaan rotuerot älykkyydessä perustuvat merkittävältä osin perintötekijöihin täyttää Popperin vahvalle teorialle asettamat vaatimukset. Teoria tuottaa suuren joukon empiirisesti testattavia ennusteita, tässä tapauksessa rotujen välisten älykkyyserojen seuraamuksista, jotka ovat osoittautuneet oikeaan osuviksi ilman vakavia poikkeamia.Lopuksi Vanhanen vielä totesi, ettei hän ole minkäänlainen spesialisti älykkyystutkimuksessa. Samaan hengenvetoon hän kuitenkin lisäsi, että ”esittämäni Jensenin ja Lynnin argumentit perintötekijöiden merkittävästä vaikutuksesta yksilöiden ja rotujen älykkyysosamäärissä oleviin eroihin ovat mielestäni vakuuttavia ja vaikeasti torjuttavia.”
