Mää en ole käynyt koskaan Ikeassa. Luotan näihin isovaarin aikaisiin mööpeleihin, painavia, mutta kestää.
Sen verran, mitä olen ohimennessä kattelut, niin väkeä kyllä riittää. Ei ihme, että kuoli rikkaana miehenä.
Vähän sama meillä. Huonekalut pitää olla sellaiset, että kestää isältä pojanpojanpojanpojalle. Tai olen mä joskus kauan sitten Ikeassa käynyt, taisi olla Sundsvallissa.
Sitten tästä Kampradista, on erittäin isänmaallinen henkilö. Lahjoitukset kotikunnalle ja -maakunnalle satoja miljoonia.
Tällaisia "kampradeja" Suomikin tarvitsisi. Suruviestin vastaanotto siellä tosin näkyy olevan sekalaista, enemmistö kansasta kiittelee elämäntyötä, mutta joidenkin vasemmistolaisten tviiteissä sanotaan mm., että
"kun nazistinen kapitalisti kuolee, niin ei siinä ole mitään surtavaa".