MTK ja teollisuus uhkailevat sianlihan tuonnilla jos ylituotanto ei jatku tai hinta nousee kilpailijoita korkeammaksi. Suomessa ei kuitenkaan ole mahdollista tuottaa halpaa sikaa koska:
- Kokonaistukitaso ml. pelto on jo nyt alhaisempi kuin monessa muussa maassa. Lisäksi sikasektorilta poistuu tukea tulevien kolmen vuoden aikana vielä 25c/tuotettu sikakilo.
-Suomen olosuhteista aiheutuu yksimahaisten tuotannolle lämmitystarpeen, rehunkuivauksen, rehusatojen, rakentamiskustannusten yms vuoksi merkittäviä liskustannuksia, joita mm. naudoille ei aiheudu.
-tuotannon säädökset mm. eläinten tilantarpeen, lääkinnän, hoidon ja ympäristön osalta ovat tiukemmat kuin suurissa sianlihantuotantomaissa.
-Lähes kaikki suomen maataloustuet kulkeutuvat naudanlihan- ja maidontuotantoon. Miljardituet nostavat maatalouden yleisen kustannustason suomessa muuta eurooppaa korkeammaksi.
-Jalostavan teollisuuden kilpailukykyä, tilityshintakykyä ja pääomantuottokykyä rajoittaa tappioita aiheuttaen tehoton naudanlihantuotanto. Tämä on mahdollista koska naudanlihantuottajat käyttävät jäsenenemmistönsä turvin omistajanvaltaa teollisuudessa.
-Teurastus ja jalostus on ylikuormitettu jo nyt, pienikin häiriö vaarantaa eläinten hyvinvoinnin.
Vaikka suomessa ei voi tuottaa halpaa sianlihaa, niin tuonti ei kuitenkaan ole suuri uhka suomen tuotannolle. Kuluttaja ostaa tuontielintarvikkeen vain jos se on selvästi halvempi. Suuri osa suomalaisista ei ota tuontielintarviketta edes ilmaiseksi. Naudanlihantuotantoon verratuna yksimahaistuotanto on suomessa tehokasta ja keskittynyt lähelle jalostavaa teollisuutta. Suomen hinnan pitäisikin olla todella paljon korkeampi jotta laajamittainen tuonti olisi kannattavaa. Naudassa tilanne on toinen silla tuotanto on tehotonta ja perustuu tukiin, nautakilosta aiheutuu yksimahaisiin verrattuna valtavat hankintakustannukset.
Tiloilla on tuotannon romahtamisen vuoksi kuitenkin ennätyksellisen paljon tyhjää tilaa ja sikalinjoissa hyvä veto. Vuosikymmenten jälkeen on syntymässä sianlihan kysyntää. Naudanlihantuottajien hallitsema teollisuus ja etujärjestö on paniikissa.
Sianlihantuottajat haluavat uskottavia muutoksia tuotanto-olosuhteisiin. Olisi profiloiduttava vieläkin enemmän eläin- ja ympäristöystävälliseen tuotantotapaan. Kotimaisuuskysynän ja itämerisuojan turvin hinnalla on edellytyksiä pysyä euroopan hintojen yläpuolella. MTK kuitenkin vaatii sianlihantuottajien näkemyksistä piittaamatta ylituotannon lisäämistä entisin ja huonoa mainetta saanein menetelmin. MTKn mielestä suomalainen tuotanto ei saa poiketa eurooppalaisesta bulkkituotannosta. Teollisuuden rattaisiin halutaan halpaa sikaa maidontuotannon tappiollisen sivutuotteen, eli maitorotuisen lihakarjan ja vuosikymmenen ikäisten jätelehmien, kustantamiseksi.
MTK puhuu myös sikatilojen keskittymispaineesta ja tuotannon rakennekehitystarpeesta. Kuitenkin tilanne on se että muutama sata suurinta yksimahaistilaa tuottaa jo nyt koko suomen tarpeen käytännössä ilman tukea, jonka arvo tuontihinnoilla mitattuna on suurempi kuin miljardein tuettujen 20000 nautakarjatilan kaikki tuotteet, ml. maito.
Sikasektorin rakennekehitykselle ei ole tarvetta. Tilakokoa pitää kasvatta nautakarjatiloilla, nautasektorin rakenne on vuosikymmeniä ajastaan jäljessä. Sikatiloilla logistiikkahyödyn maksimi on saavutettu jo ajat sitten. Rakennekehityskouhottajat haluavat sianlihantuotannon yhä enemmän nautaosuuskuntien hallintaan. Sikatalous on erittäin pääomavaltainen ja suhdanneherkkä ala. Tilojen kannattavuuteen vaikuttaa eniten myyntien kilpailutus ja kyky säädellä tuotantoa suhdanteiden mukaan. Laajentajat ovat velkaisia ja jatkavat tuotantoaan täydellä teholla ja tappiollakin kustannusten noustessa ja hintojen laskiessa, varsinkin kun yhä useammin nautaosuuskunta on rahoittajana.