Tuoreessa KMVetissä esitellään uusi tutimus "kestohanke" että miten saadaan kannattavuutta että lehmien kestävyyttä. Mukana on mm. testiensikot joista toisella on arviolta 5500 kilon tuotos ja toisella 9000 kilon tuotos 305 päivältä EKM-tuotoksena. Tutkijat olettaa että heikompi ensikkotuotos ei ennusta lehmän kestävyydestä ja elinikäistuotoksesta mitään. Lisäperusteluna jos korkeaan tuotokseen tarvitaan enemmän rehua ja myös kalliimpaa rehua niin korkeampi tuotos (+ lyhyempi ikä) ei kannata. Juu, tässä olen samaa mieltä että keinolla millä tahansa ei kannata isoja maitolitroja hakea sillä jos se tehdään isommilla tuotantopanoksilla, runsaammilla työtunneilla ja riskinä on silti että korkeatuotoksiset lehmät sairastuu tuotantosairauksiin. Tämä asia on toki maidontuottajille tuttu asia..

Mutta... jos ensikko lypsää oikein heikosti, esim. tämä esimerkki hieho (joka on vielä holstein) reippaasti alle 6000 kiloa - tosin vain 23-väkirehu%:lla. Siltikin jos ensikko on kovin heikko jo ensikkona niin ei se tule koskaan olemaan kovin hyvä. Ja tämä on nähty moneen kertaan. Usein heikon esityksen syynä on tietenkin geneettisesti huono tuotoskyky, heikko rungon kapasiteetti (varsinkin rungon leveys ja syvyys), myös luonteeltaan laiska syömään tai kovin valikoiva, se ei muutu koskaan ahkeraksi syömään.

Kyllä lehmistä näkee jo ensikkona mitkä ovat hyviä lypsäjiä myöhemminkin. Ensimmäisenä kiinnitän huomiota syöntikykyyn ja haluihin. Lehmällä voi olla rungossa syöntikykyä vaikka kahden lehmän edestä, mutta jos sillä ei ole syöntihaluja niin se ei sillä valtavalla rungolla tee yhtään mitään. Jonkun verran syöntiahkeruus periytyy että jos on sellainen suku karjassa joilla on ongelmia syömisen kanssa niin lihasonnia vaan. Huonosti syövät ovat ketoosi herkempiä, niille tulee energiavajeesta johtuvia hedelmäliisyyshäiriöitä (esim. rakkulat) herkemmin. Ja jostain syystä usein myös kiusallisen lyhytmaitoisia.

Olen sitä mieltä että jos ensikko lypsää tosi huonosti niin siitä ei tule koskaan hyvää lehmää. Kesto-hankkeen mukaan lehmän ensikkotuotoksella ei ole väliä sen lopullisen elinikäistuotoksen suhteen, mutta uskallan olla eri mieltä. Olen itsekin aikasemmin mennyt tuohon samaan "lankaan" että jos ensikko ei heru hyvin, niin olen olettanut että siitä tulee pitkäikäinen, mutta jälkikäteen ne lehmät joita olen luullut kestäviksi ovatkin olleet kaikkea muuta.

Huom! korjaukset lihavoituna!

Aika kallis kokeilu on. Jos lehmästä ei sitten satukaan tulemaan sitä hyvätuotoksista kestävää lehmää, vaikka aloittaisi alkunsa varovasti.

Näissä laskelmissa jätetään ottamatta huomioon parsipaikan hinta.
Tällainen heikkotuottoinen tarvitsee sen oman parsipaikkansa ympäri vuoden kuten myös hyvätuotoksisen alun omaava ensikko.

Mikä tuollainen 23-väkirehuprosentin ruokinta tänä päivänä oikein on?
Jos nyky holsteinia ruokkii tuollaisella väkirehumäärällä, sehän kärsii energiavajeesta koko ajan.

Mikä tuollainen 23-väkirehuprosentin ruokinta tänä päivänä oikein on?
Jos nyky holsteinia ruokkii tuollaisella väkirehumäärällä, sehän kärsii energiavajeesta koko ajan.

Meillä on väkirehuprosentti keskimäärin about 35-40 (laiha ape+roborehu), ja nopeasti lypsävä reilu 50kg heruva holstein-ensikko joutuu kyllä tosissaan syömään robotilla ketoosin välttääkseen.

Mitä aiheeseen muuten tulee, näkisin hitaan lypsetttävyyden melkeimpä suuremmaksi riskitekijäksi/ongelmaksi kuin vähämaitoisuuden.  Ja jos on hidan ja lypsää vähän, niin lehmä on aika harvinaisen turha eikä muuksi muutu.

edit: Ja toisekseen huono lapsuus on myös lehmillä merkittävä riskitekijä. Meille tuli samasta karjasta pari Hosteinia, joista paremmat odotusarvot omaava jää johonkin 6500 litraan ensikkokaudellaan, ja se "huonompi" kävi hetki sitten 55 litrassa ja on yhä yli 50.

Tuoreessa KMVetissä esitellään uusi tutimus "kestohanke" että miten saadaan kannattavuutta että lehmien kestävyyttä. Mukana on mm. testiensikot joista toisella on arviolta 5500 kilon tuotos ja toisella 8180 kilon tuotos 305 päivältä. Tutkijat olettaa että heikompi ensikkotuotos ei ennusta lehmän kestävyydestä ja elinikäistuotoksesta mitään. Lisäperusteluna jos korkeaan tuotokseen tarvitaan enemmän rehua ja myös kalliimpaa rehua niin korkeampi tuotos (+ lyhyempi ikä) ei kannata. Juu, tässä olen samaa mieltä että keinolla millä tahansa ei kannata isoja maitolitroja hakea sillä jos se tehdään isommilla tuotantopanoksilla, runsaammilla työtunneilla ja riskinä on silti että korkeatuotoksiset lehmät sairastuu tuotantosairauksiin. Tämä asia on toki maidontuottajille tuttu asia..

Mutta... jos ensikko lypsää oikein heikosti, esim. tämä esimerkki hieho (joka on vielä holstein) reippaasti alle 6000 kiloa - tosin vain 23-väkirehu%:lla. Siltikin jos ensikko on kovin heikko jo ensikkona niin ei se tule koskaan olemaan kovin hyvä. Ja tämä on nähty moneen kertaan. Usein heikon esityksen syynä on tietenkin geneettisesti huono tuotoskyky, heikko rungon kapasiteetti (varsinkin rungon leveys ja syvyys), myös luonteeltaan laiska syömään tai kovin valikoiva, se ei muutu koskaan ahkeraksi syömään.

Kyllä lehmistä näkee jo ensikkona mitkä ovat hyviä lypsäjiä myöhemminkin. Ensimmäisenä kiinnitän huomiota syöntikykyyn ja haluihin. Lehmällä voi olla rungossa syöntikykyä vaikka kahden lehmän edestä, mutta jos sillä ei ole syöntihaluja niin se ei sillä valtavalla rungolla tee yhtään mitään. Jonkun verran syöntiahkeruus periytyy että jos on sellainen suku karjassa joilla on ongelmia syömisen kanssa niin lihasonnia vaan. Huonosti syövät ovat ketoosi herkempiä, niille tulee energiavajeesta johtuvia hedelmäliisyyshäiriöitä (esim. rakkulat) herkemmin. Ja jostain syystä usein myös kiusallisen lyhytmaitoisia.

Olen sitä mieltä että jos ensikko lypsää tosi huonosti niin siitä ei tule koskaan hyvää lehmää. Kesto-hankkeen mukaan lehmän ensikkotuotoksella ei ole väliä sen lopullisen elinikäistuotoksen suhteen, mutta uskallan olla eri mieltä. Olen itsekin aikasemmin mennyt tuohon samaan "lankaan" että jos ensikko ei heru hyvin, niin olen olettanut että siitä tulee pitkäikäinen, mutta jälkikäteen ne lehmät joita olen luullut kestäviksi ovatkin olleet kaikkea muuta.

Mä olisin mieluusti nähnyt mitä vaikuttaa lypsykäyrän muoto kestävyyteen ja kannattavuuteen. Vaikuttaisi oman kokemuksen perusteella maltillinen päivätuotosmaksimi + pitkä lypsykausi olevan melko varma merkki kestävästä eläimestä. Varsinkin jos ensikkona on kova herumishuippu  ja sitten nopea pudotus, niin ei hyvää lupaa.

Lainaus käyttäjältä: Rusina - 24.06.13 - klo:18:54

Tuoreessa KMVetissä esitellään uusi tutimus "kestohanke" että miten saadaan kannattavuutta että lehmien kestävyyttä. Mukana on mm. testiensikot joista toisella on arviolta 5500 kilon tuotos ja toisella 8180 kilon tuotos 305 päivältä. Tutkijat olettaa että heikompi ensikkotuotos ei ennusta lehmän kestävyydestä ja elinikäistuotoksesta mitään. Lisäperusteluna jos korkeaan tuotokseen tarvitaan enemmän rehua ja myös kalliimpaa rehua niin korkeampi tuotos (+ lyhyempi ikä) ei kannata. Juu, tässä olen samaa mieltä että keinolla millä tahansa ei kannata isoja maitolitroja hakea sillä jos se tehdään isommilla tuotantopanoksilla, runsaammilla työtunneilla ja riskinä on silti että korkeatuotoksiset lehmät sairastuu tuotantosairauksiin. Tämä asia on toki maidontuottajille tuttu asia..

Mutta... jos ensikko lypsää oikein heikosti, esim. tämä esimerkki hieho (joka on vielä holstein) reippaasti alle 6000 kiloa - tosin vain 23-väkirehu%:lla. Siltikin jos ensikko on kovin heikko jo ensikkona niin ei se tule koskaan olemaan kovin hyvä. Ja tämä on nähty moneen kertaan. Usein heikon esityksen syynä on tietenkin geneettisesti huono tuotoskyky, heikko rungon kapasiteetti (varsinkin rungon leveys ja syvyys), myös luonteeltaan laiska syömään tai kovin valikoiva, se ei muutu koskaan ahkeraksi syömään.

Kyllä lehmistä näkee jo ensikkona mitkä ovat hyviä lypsäjiä myöhemminkin. Ensimmäisenä kiinnitän huomiota syöntikykyyn ja haluihin. Lehmällä voi olla rungossa syöntikykyä vaikka kahden lehmän edestä, mutta jos sillä ei ole syöntihaluja niin se ei sillä valtavalla rungolla tee yhtään mitään. Jonkun verran syöntiahkeruus periytyy että jos on sellainen suku karjassa joilla on ongelmia syömisen kanssa niin lihasonnia vaan. Huonosti syövät ovat ketoosi herkempiä, niille tulee energiavajeesta johtuvia hedelmäliisyyshäiriöitä (esim. rakkulat) herkemmin. Ja jostain syystä usein myös kiusallisen lyhytmaitoisia.

Olen sitä mieltä että jos ensikko lypsää tosi huonosti niin siitä ei tule koskaan hyvää lehmää. Kesto-hankkeen mukaan lehmän ensikkotuotoksella ei ole väliä sen lopullisen elinikäistuotoksen suhteen, mutta uskallan olla eri mieltä. Olen itsekin aikasemmin mennyt tuohon samaan "lankaan" että jos ensikko ei heru hyvin, niin olen olettanut että siitä tulee pitkäikäinen, mutta jälkikäteen ne lehmät joita olen luullut kestäviksi ovatkin olleet kaikkea muuta.

Mä olisin mieluusti nähnyt mitä vaikuttaa lypsykäyrän muoto kestävyyteen ja kannattavuuteen. Vaikuttaisi oman kokemuksen perusteella maltillinen päivätuotosmaksimi + pitkä lypsykausi olevan melko varma merkki kestävästä eläimestä. Varsinkin jos ensikkona on kova herumishuippu  ja sitten nopea pudotus, niin ei hyvää lupaa.

... paitsi että just tuollaisen väärän lypsykäyrän lypsävät lehmät elivät 90-luvulla 10 vuotta.. Joka on kyllä ihme ja vääryys.

Mikä on testiryhmän suuruus ?

Millään muulla ei ole niin paljon merkitystä tulevaan tuotokseen kuin joutoajan ruokinnalla.Kaikkia valmiiksi pilattuja ei toki pysty tälläkään pelastamaan.Suomessa pitäisi enmmän kiinnittää huomiota energianpuutteen sijaan energian hyväksikäyttöön.Vähän päälle kaksi kertaa poikii lehmä täällä.Siinä vaiheessa kun hapattava kalkin hyväksikäyttöongelma tulee iän myötä,suomalainen ammu heittää lusikan nurkkaan viimeistään.Lehmä ei kuole kolmanteen poikimiseen,se on osittain kuollut jo aiempien poikimisten yhteydessä ja aiemmassa elämässä.Ensikkoruokinta on näistä vaikein toteuttaa oikein,koska hieho ei halvaannu,mutta jos halvaantuu niin se tahtoo olla voimakkaalla ruokinnalla ensimmäinen ja viimeinen kerta.

Aika kallis kokeilu on. Jos lehmästä ei sitten satukaan tulemaan sitä hyvätuotoksista kestävää lehmää, vaikka aloittaisi alkunsa varovasti.

Näissä laskelmissa jätetään ottamatta huomioon parsipaikan hinta.
Tällainen heikkotuottoinen tarvitsee sen oman parsipaikkansa ympäri vuoden kuten myös hyvätuotoksisen alun omaava ensikko.

Mikä tuollainen 23-väkirehuprosentin ruokinta tänä päivänä oikein on?
Jos nyky holsteinia ruokkii tuollaisella väkirehumäärällä, sehän kärsii energiavajeesta koko ajan.

Nimenomaan kallis tutkia ja tänäpäivänä kallis maidontuottajallekin kokeilla että tuleeko huonosta ensikosta keskivertoa edes. Ja kyllä huonon lehmän parsipaikka on kalliimpi ja myös kasvatuskustannus on kalliimpi. Voi verrata siihen että huono säilörehu on aina kalliimpaa rehua kuin hyvä.

Säilörehu pitää olla tosi vahvaa että 23% väkirehu riittää. Ehkä tavoitteena on tutkia että millä väkirehu%:lla saadaan lehmät kestämään pitempään, vertailuryhmässä kun väkirehu% on 49, jossa tämä parempi ensikko on.

Te joille tulee KM-vet niin pääsette näkemään testiensikoista valokuvatkin, myöhemmin tutkimuksen materiaalia kootaan www.kestohanke.fi -sivustolle. Jo kuvia katsoessa ensikoissa on iso ero. Heikompi ensikko näyttääkin huonolta tai siis aivan keskeneräiseltä, mielestäni tuollaiselta tulee siemennysikäisen hiehon näyttää, kun taas poikinut jolla on suurin osa kaudesta jo takana (tällä 250 pv) tulisi näyttää aivan toisenlaiselta. Viittaan siis tuohon "sjk;n" esittämään ongelmaan että vasikan juotto ja myöhemmin hiehon kasvatus eivät ole onnistuneet ja se näkyy surkeana yleisolemuksena ja surkeana tuotoksena. Ensikko näyttää kyllä siltä että se on kärsinyt vasikkana rajun ripulin tms.

Sikäli Maaningan hyvää tarkoittava tutkimus voi kaatua siihen että valitut testieläimet eroavat toisistaan liikaa, kun parempi testi-ensikko on selvästi parempi ja edustaa suomalaista keskivertoensikkoa. Tutkimukseen olisi pitänyt valita siis vain keskivertoensikot ja muut jättää ulkopuolelle siis surkeat ja huippuhyvät. Silloin tutkimus olisi jokseenkin luotettava kun aineisto edustaa keskitasoa.

Ja kyllä huonon lehmän parsipaikka on kalliimpi ja myös kasvatuskustannus on kalliimpi

Varmaan tarkoitat oikeaa asiaa, mutta sanamuodosta saa hiukan hassun vaikutelman.  Tyyliin ohjekustannus rakentamisessa €/parsipaikka (hyvä lehmä) €/parsipaikka (huono lehmä)  .  Kannattaa rakentaa vain hyvien lehmien parsia, koska ovat halvempia 

Lainaus

Ja kyllä huonon lehmän parsipaikka on kalliimpi ja myös kasvatuskustannus on kalliimpi

Varmaan tarkoitat oikeaa asiaa, mutta sanamuodosta saa hiukan hassun vaikutelman.  Tyyliin ohjekustannus rakentamisessa €/parsipaikka (hyvä lehmä) €/parsipaikka (huono lehmä)  .  Kannattaa rakentaa vain hyvien lehmien parsia, koska ovat halvempia 

Tarkoitin justiin sitä että huonon hiehon kasvatus maksaa suhteessa enemmän kuin hyvän hiehon, sillä hyvä ensikko lypsää meijeriin kasvatuskustannuksensa ensikkokaudella ja loppukauden tekee vielä plussaa. En nyt tarkoittanut uutta navettaa ja rakentamista, kyllä esim. 30 vuotta vanhassakin navetassa kannattaa pitää muustakin syystä lehmää kuin "parrentäytteenä".

Toki ensikkojen kanssa kannattaakin antaa vähän periksi tavoitteistaan, sillä jos niitä kovin helposti laittaa teuraaksi niin tilalle jää kuitenkin sen hiehon kasvatuskustannukset maksettavaksi eikä teurastili kata niitä. Siksi kannattaakin pitää ensikko esimerkiksi lypsämässä vuoden päivät jos on tyhjäksi jäänyt ja laittaa sitten teuraaksi, näin ei jää tappiolle. Niin tai näin, välillä on sellaisia tilanteita jolloin tehdään tappiota ja välillä taas voittoa. Liian tiukaksi tavoitteita eikä vaatimuksia kannata laittaa, tai polttaa itsensä loppuun.

Mökinmuori antaisi tämänkin tutkimuksen tuloksen halvemmalla, hyvän lehmän tuntomerkit; ahkera, leveäturpainen rumpumaha 

Mulla on jo pitkään ollut sellainen teoria, että kestävin lehmä on sellainen, jonka tarpeet ovat lähimpänä niitä olosuhteita, joissa ne elävät. Esim parhaat lehmäthän sairastuu aina. Tai siltä se monesti tuntuu. Eli ympäristö ei vastaa niide tarpeita. Siksi suomalainen karja-aines tuntuu kuralta. Kun on vuosikymmenet ruokittu ja hoidettu vähän sinnepäin, niin eihän siitä huiput selviä tippamaitoisen hiehon vaatimukset ei ole kummoiset, joten sen voisi olettaa kestävän pidempään, kuin huippuunsa trimmatun kaverinsa.

Aamulla laitoin kyytikarsinaan 13 tonnin vuosituotantoa antaneen lehmän. Ei parantunut utaretulehdus. Heräsi taas epäilys, etten osaa ruokkia enkä hoitaa tai järjestää oloja sopivaksi näille. Ok, olihan se vuotava lehmä, nopealypsyinen. Vuotavia ei ole montaa, mutta silti..vähän turhan helppoa on syytella fabaa tms tahoa kestämättömistä lehmistä/kurjasta eläinaineksesta. Jos karjaa jalostetaan paremmaksi ja tuottavammaksi, pitäis olosuhteitakin jalostaa paremmaksi. Ja isäntää/emäntää...

Mulla on jo pitkään ollut sellainen teoria, että kestävin lehmä on sellainen, jonka tarpeet ovat lähimpänä niitä olosuhteita, joissa ne elävät. Esim parhaat lehmäthän sairastuu aina. Tai siltä se monesti tuntuu. Eli ympäristö ei vastaa niide tarpeita. Siksi suomalainen karja-aines tuntuu kuralta. Kun on vuosikymmenet ruokittu ja hoidettu vähän sinnepäin, niin eihän siitä huiput selviä tippamaitoisen hiehon vaatimukset ei ole kummoiset, joten sen voisi olettaa kestävän pidempään, kuin huippuunsa trimmatun kaverinsa.

Aamulla laitoin kyytikarsinaan 13 tonnin vuosituotantoa antaneen lehmän. Ei parantunut utaretulehdus. Heräsi taas epäilys, etten osaa ruokkia enkä hoitaa tai järjestää oloja sopivaksi näille. Ok, olihan se vuotava lehmä, nopealypsyinen. Vuotavia ei ole montaa, mutta silti..vähän turhan helppoa on syytella fabaa tms tahoa kestämättömistä lehmistä/kurjasta eläinaineksesta. Jos karjaa jalostetaan paremmaksi ja tuottavammaksi, pitäis olosuhteitakin jalostaa paremmaksi. Ja isäntää/emäntää...

Hirveän hyvin sanottu  Jos olisit neuvoja niin kukaan ei uskoisi 

Mulla on jo pitkään ollut sellainen teoria, että kestävin lehmä on sellainen, jonka tarpeet ovat lähimpänä niitä olosuhteita, joissa ne elävät. Esim parhaat lehmäthän sairastuu aina. Tai siltä se monesti tuntuu. Eli ympäristö ei vastaa niide tarpeita. Siksi suomalainen karja-aines tuntuu kuralta. Kun on vuosikymmenet ruokittu ja hoidettu vähän sinnepäin, niin eihän siitä huiput selviä tippamaitoisen hiehon vaatimukset ei ole kummoiset, joten sen voisi olettaa kestävän pidempään, kuin huippuunsa trimmatun kaverinsa.

Aamulla laitoin kyytikarsinaan 13 tonnin vuosituotantoa antaneen lehmän. Ei parantunut utaretulehdus. Heräsi taas epäilys, etten osaa ruokkia enkä hoitaa tai järjestää oloja sopivaksi näille. Ok, olihan se vuotava lehmä, nopealypsyinen. Vuotavia ei ole montaa, mutta silti..vähän turhan helppoa on syytella fabaa tms tahoa kestämättömistä lehmistä/kurjasta eläinaineksesta. Jos karjaa jalostetaan paremmaksi ja tuottavammaksi, pitäis olosuhteitakin jalostaa paremmaksi. Ja isäntää/emäntää...

Oliko lehmälläsi parisen kuukautta poikimisesta?

Oliko lehmälläsi parisen kuukautta poikimisesta?

juu ja neljäs poikiminen. Metabolisista ongelmista se lähtee, utaretulehduskin.