Mutta että vähän perusteluja kaipaisi? Että kallistuisiko oikeasti? Esimerkiksi maitotuotteet voisivat jopa halventua...
En ota kantaa itse otsikon aiheeseen, mutta joskus toistakymmentä vuotta sitten olin Sipulintuottajat ry:n hallituksen jäsenen kanssa jutuissa. Heti, kun Suomesta purjon varasto loppuu, hollantilaisen tukkurin hinta (keskusliikkeille) nousi yli puolitoistakertaiseksi.
Ruokaketjut ovat sen verran oligopolistisia (noin laajemminkin) ja ruuan kysyntäjousto heikko, että klassinen markkinatalous on aika kaukana ruokamarkkinoista. Niin kauan kuin Euroopassa pyörii halpoja ylijäämäeriä, ei ongelmaa ole, mutta lievänkin niukkuuden aikana maksettaisiin aika lailla. Vaikkapa lammasmarkkinoiden kehittyminen viimeisen parin vuoden aikana on tästä oiva esimerkki.
Petri
Ilmeisesti Euroopan tuotanto on kuitenkin sen verran suuri että niitä halpoja eriä on koko ajan tarjolla? Vai miten muuten selität sen että vaikka Ruotsi ei enää pitkään aikaan ole ollut minkään suhteen omavarainen niin hinnat silti kohtuutasolla? Vaikka kaikki kauppaa tekevät tietävät että esimerkiksi perunaa on pakko ostaa kun ei oma tuotanto kata kulutusta?
Sitä paitsi? Nyt jos puhutaan kuluttajista? Niin tilannehan on se että se lievä niukkuus tulee äkkiä sitten joka puolelle joka tapauksessa kun joku esimerkiksi säät riittävästi pieleen menevät? Kuluttajaa ei siis oma tuotanto pelasta hintojen nousulta jos?
P.S. Vai osaavatko ruotsalaiset olla kaukaa viisaita ja ostaa jo silloin kun omaa varastoa vielä on eikä ole pakko ostaa niin ei varasto pääse loppumaan ja hinnat pysyvät kohtuudessa?
Ruotsin malli on mielenkiintoinen, kun sitä tästä puolen kilometrin päästä seuraan + hallituksen jäsenenä tuossa länsipuolen paikallisessa maanmiesseurassa. Siellä tilanne, ainakin täällä pohjoisessa, on voimakkasti polarisoitunut: muutamia tuottavia suurtiloja ja valtavia alueita, joista vain kerran kesässä niittämällä haetaan tilatuki pois, yhdenlaista maaseutukulissia.
Voihan olla niinkin, että ruotsalaiset ovat oikeassa. Että maailma pysyy vakaana, globaali ruokahuolto ei tarvitse pohjoisia peltojaan ja kaivos+metsätaloutta varten pidetään riittävästi infraa joka tapauksessa. Vastaus saadaan joskus tulevaisuudessa, sitä on tällä hetkellä vaikea ennustaa.
Ei sillä, että puolustaisin nykymuotoista (kansallista) tukijärjestelmää yksityiskohdissaan, paljon olisi siinäkin vaikkapa ekologis-sosiaalisista lähtökohdista katsoen korjaamista. Remontin tarvetta on. Niistä ei vain käytännössä keskustella: olin jo noin vuoden 2000 vaiheilla kuuntelemassa silloista maatalouspolitiikan professoria Jukka Kolaa paikallisessa maaseutuseminaarissa. Hänen esityksessään maatalouspolitiikka pelkistyi eu-rahahanojen optimointiin.
Ei ole maailma muuttunut paljoa niistä päivistä: vähänkään laajempi keskustelu keskeytetään yleensä hysteeriseen vastustukseen, jos jonkun keskustelijan omaan napaan liittyvät edut kyseenalaistetaan. Ja niitä etuja on paljon, kaikilla meillä. Siksi keskustellaan vain tukitasoista ja -määräyksistä, vaikka pitäisi puhua asioistakin.
Petri
Yritetääs sitten suhtautua objektiivisesti: Itse kasvinviljelijänä ainakin 2/3 viljelemistäni viljoista on rehuviljaa, jonka myyn maatalouskaupan välityksellä, siitä menee varmasti iso osa vientiin. Suomessa viljeltävä kasvivalikoima on aika suppea, vehnä, ohra ja kaura ovat ylivoimaisesti suosituimpia viljelykasveja ja iso osa noiden sadosta menee vientiin, koska kotimainen tarve on lopulta aika pieni. Ja kun menee vientiin aika halvalla hinnalla, voidaan kysyä onko tässä yhteiskunnan kannalta mitään järkeä, että näin tapahtuu, että tukien avulla vilejlty rehuvilja viedään jonnekin arabimaihin suurimmalta osin, jos meiltä ei liikenisi viljaa vientiin lainkaan, niin sitä ei edes huomattaisi maailman viljamarkkinoilla, ja päinvastoin, nykykyiset vientimäärät ovat kuin hyttysen paska valtameressä.
Meillä on iso määrä sivutoimisesti hoidettuja kasvitiloja, joita viljellään vaan sen takia, että maat säilyisivät omassa suvussa, elanto ei ole kiinni siitä tuleeko viljaa vähän vai paljon, tai mikä on viljan kulloinenkin hinta, moni tällaisista viljelijöistä ei seuraa lainkaan viljojen hintoja. Toki on myös vakavasti hommaan suhtautuvia viljanviljelijöitä, joilla myös on muita tulolähteitä sen verran, että viljan hintojen voimakaskaan laskeminen ei heilauta heidän talouttaan mihinkään. Vasta jos tuet putoavat merkittävästi, alkavat nämä tahot miettiä homman kannattavuutta ja järkevyyttä, vielä se, että moni tienaa sen verran hyvin muissa hommissa, että on jopa varaa investoida kalliisiin viljelykoneisiin, perempiin kuin mitä on päätoimisilla viljelijöillä.
Pohditaanpas siis sitä, onko tuo tuettu rehuviljan viljely vientiin yhteiskunnan kannalta kovinkaan hyödyllistä puuhaa, varsinkin kun sen suomalaisen rehuviljan laatukaan ei usein pärjää etelämpänä tuotetulle rehuviljalle.