eikös juuri tuo että on maat ja mannut myyty/vuokrattu pois ja jääty ns. tyhjän pääelle raihnaisena, ole monasti ns. viljelijäväestön itsarin paikka?                   jostain muistan lukeneeni että joku isäntä oli tehnyt päätöksen kun elämästä oli loppunut mielekkyys.   eli en ihan tota kollosen juttua niittaa mutta melkein...                 kyllä jos piene ikänsä tilan hyväksi tehny ja sitten jää horsmikoks niin kyllä se työsukupolvee pikkasen kirpasee... ja siihen kun vielä syyllistyminen viinaan niin hoito on aika helposti valmis.                         ite en ole mikään tuomitsemaan tota lopullista päätöstä, monelle nykysuomessa jopa helpotus.

Näin se on, jokainen tarina on omanlaisensa, ei niitä kannata yleistää 

Katsoin wikistä DDR:n maatalouden pakkokollektivisointiartikkelin. 1952-60 perustettiin 19.345 osuuskuntaa. Tänä aikana tuottajista 200 teki itsemurhan ja 15500 pakeni Länsi-Saksaan. Huh !

Tämä pakkokollektivisointi tapahtui myös Neuvostoliitossa. Melkein nälänhätä oli tuloksena.
Se tapaus lienee suurin käytännön koe, jossa voidaan havaita, että yksityisen talonpojan
viljelymotivaatio ja riskinsietokyky lähtee siitä omasta tilasta ja mullasta, palkollisena homma on
sillä lailla, että vain se rahapalkka liikuttaa - jos edes liikuttaa - maatyöläistä. Ja silloin
jonkun muun on otettava se riski, esim. valtiontukien tai kolhoositalouden muodossa.

Millään muulla tavalla ei saada rakennemuutosta aikaiseksi kuin valtion diktatuurin
mahdollistamalla maareformilla. Pientilat ja vähän keskikokoa suuremmatkin
tilat on pakko-otettava ja liitettävä suuriin yksiköihin, työvoima voidaan pakko-ottaa
entisestä itsellisten talonpoikien joukosta.

Entisen DDR alueella juurikin sosialisoitujen - eli toisin ilmaisten, väkivalloin vallattujen - tilusten
yhteenliittäminen on mahdollistanut nykyisenkaltaiset agribuziness - farmit. Johdossa ja omistajina
voi jopa olla hyvinkin lähellä entisten kommunistipuolueen nokkamiesten sukua.

-SS-

Lainaus käyttäjältä: pig24 - 31.05.15 - klo:09:53

Katsoin wikistä DDR:n maatalouden pakkokollektivisointiartikkelin. 1952-60 perustettiin 19.345 osuuskuntaa. Tänä aikana tuottajista 200 teki itsemurhan ja 15500 pakeni Länsi-Saksaan. Huh !

Tämä pakkokollektivisointi tapahtui myös Neuvostoliitossa. Melkein nälänhätä oli tuloksena.
Se tapaus lienee suurin käytännön koe, jossa voidaan havaita, että yksityisen talonpojan
viljelymotivaatio ja riskinsietokyky lähtee siitä omasta tilasta ja mullasta, palkollisena homma on
sillä lailla, että vain se rahapalkka liikuttaa - jos edes liikuttaa - maatyöläistä. Ja silloin
jonkun muun on otettava se riski, esim. valtiontukien tai kolhoositalouden muodossa.

Millään muulla tavalla ei saada rakennemuutosta aikaiseksi kuin valtion diktatuurin
mahdollistamalla maareformilla. Pientilat ja vähän keskikokoa suuremmatkin
tilat on pakko-otettava ja liitettävä suuriin yksiköihin, työvoima voidaan pakko-ottaa
entisestä itsellisten talonpoikien joukosta.

Entisen DDR alueella juurikin sosialisoitujen - eli toisin ilmaisten, väkivalloin vallattujen - tilusten
yhteenliittäminen on mahdollistanut nykyisenkaltaiset agribuziness - farmit. Johdossa ja omistajina
voi jopa olla hyvinkin lähellä entisten kommunistipuolueen nokkamiesten sukua.

-SS-

Taloushistoria osoittaa, että kautta aikojen on perheyritykset ( myös maatilat ) kestäneet kaikenlaiset muutokset, kriisit ja lamat paremmin, kuin mitkään muut yritysmuodot ( osakeyhtiöt, osuuskunnat, kolhoosit, jne... )

Ettei vaan olis Kollonen ja Sepe jonkin sortin riskiryhmää, kun noi kannanotot noin tasapainottomia.

Palio mahollista...     

Taloushistoria osoittaa, että kautta aikojen on perheyritykset ( myös maatilat ) kestäneet kaikenlaiset muutokset, kriisit ja lamat paremmin, kuin mitkään muut yritysmuodot ( osakeyhtiöt, osuuskunnat, kolhoosit, jne... )
[/quote]

  Täällä kartanoitten alueella tuppasivat paroonit tekemään konkkia vaikka oli iso lauma torppareita ilmaisena työvoimana,,
  Silloin kun omistaja itse ei ole peltotöissä niin tahtoo tulla joutoaikoina sellasia kalliita harrastuksia ja pelejä ettei se tilan tuotto riitä..

Taloushistoria osoittaa, että kautta aikojen on perheyritykset ( myös maatilat ) kestäneet kaikenlaiset muutokset, kriisit ja lamat paremmin, kuin mitkään muut yritysmuodot ( osakeyhtiöt, osuuskunnat, kolhoosit, jne... )

  Täällä kartanoitten alueella tuppasivat paroonit tekemään konkkia vaikka oli iso lauma torppareita ilmaisena työvoimana,,
  Silloin kun omistaja itse ei ole peltotöissä niin tahtoo tulla joutoaikoina sellasia kalliita harrastuksia ja pelejä ettei se tilan tuotto riitä..
[/quote]

Omistaja on se heikoin lenkki, tässä vaihtoehdossa