Täällä ollaan ajettu n 5 vuotta ykköstraktorilla ja vaihdettu uuteen 80-luvun alusta lähtien. Koska koneiden hinnat ovat jatkuvasti nousseet, ei väliraha ole koskaan oikeastaan tuntunut pahalta, ottaen huomioon että rahalla saa uuden ja sellaisen jonka on tilannut.
Väliraha on ollut pieni, koska tunteja ei kerry (en muuten tiedä miten Valmetteihin kertyy niin paljon tunteja äkkiä, tekeekö niin huonoa jälkeä että kaiken saa tehdä kahdesti vai mistä johtuu
), MF lisäksi kun laskee kierrosten mukaan tunteja ja harva peltotyö ylittää 1500 rpm.
Itse en edelleenkään lähtisi ostamaan 4000h tai enempää ajettua ykköskoneeksi, pitää vain niellä ylpeys ja todeta että uuteen ei ole varaa. Voisin tehdä poikkeuksen, jos tietäisin edellisen omistajan olevan yhtä pikkutarkka kuin minä, mutta kun vaihtokonerivistöissä seisoo lähes täyshintaisia koneita jotka on pesty ekan kerran vaihtoon tullessa, ja hydrauliikasta huomaa että ei ole huollettu yhtään. Liittimien lukitukset niin paskasia että voi arvata mitä öljyn seasta löytyy. En halua lähteä sille tielle, köyhällä kun ei ole varaa ostaa huonoa. Ja traktori on työpaikka, viihtyvyydelläkin on hintansa.
Kakkos/kolmosraktorit sitten vähän tätä keräilyosastoa... Ne ovat jo taloudellisesti järkeviä, mutta ykköskone ei...