Intia ja Kiina miljardeine asukkaineen ovat sen luokan tekijöitä tässä globaalissa ruokaturvassa, että jos siellä aletaan kuluttaa vaikkapa vehnää yksi kilo per kapita vuodessa enempi, häviää siihen koko Suomen viljasato, siihen kilo pari sian ja naudanlihaa, niin Suomi on jo tyhjennetty muutamaan kymmeneen kertaan. Näitä suhteettoman suuria lukuja ei vaan tajuta täällä ylipainoisten sönkkö-vartiaisten maassa. Mutta niin kuin on nähty, niin suomihan on sarvikuonojen maa ja juostaan mieluummin suoraan seinään kuin ennakoidaan ja varmistetaan muutama perusasia omille kansalaisille.
Aina perustellaan, että saahan ruokaa ostettua ulkomailta. Saahan sitä, mutta millä hinnalla ja millä rahalla. Raha tulee viennistä ja kuinka Suomella menee sillä rintamalla tällä hetkellä. Hinta vaihtelisi ihan eri tahtiin kuin nyt halpuutuksen aikoina. Joku varmaan muistaa, että ennen tätä lamaa oli nousikiito ja kiinalainen romunostaja heilutteli romumetallin maailmanmarkkinahintaa miten tahtoi. Tänään osto päälle ja markkinahinta kimposi niin ylös, että paikallinen romu-roopekin kuola suusta valuen kierteli kaikki tontit, josko jotakin löytyisi ja saisi mieluiten ilmaiseksi ja myisi hyvään hintaan. Taisi parhaina aikoina saada 400 € per tonni romuraudasta. No seuraavavana päivänä kinuski pisti oston kiinni ja hinta tietysti laski. Tällä hetkelleä kinuskeilla on sen verran alakuloa, että romun hinta taitaa olla nollan ja satasen välillä (en tarkkaan tiedä), mutta kun joskus kulmakerroin jyrkkenee ylöspäin niin hintakin tietysti nousee. Sama pätisi tietysti ruuankin suhteen, jos se kaikki ostettaisiin maailmanmarkkinahinnoilla, mikä Suomessa kulutettaisiin. Kyllä siinä lähiön yksihuoltaja äiti olisi ihmeissään, kun ei tiedä ääs-markettiin mennessään, että maksaako maito tänään euron vai vitosen. Sönkkö-vartiaista tämä ei tietenkään haittaa. Hän kun voi lähteä vaikka takaisin Ruotsiin, jossa olis kyllä saanut pysyäkin.
