Onneksi on sen verran kuoputettavaa ettei tarvinnut kaikkea kylvää liian märkään. Niin hyvin murustuu, että ei uskalla jyräillä takapyöräkoneen jälkeen. Sateet tulee jossain vaiheessa ja sitten mururakenne punnitaan. Monen vuoden jäähdyttelyn ja hömppäilyn jälkeen pannaan kaikki kylvöön ja täysi panostus. Rajoittava tekijä on kylvimen lannoitteen säätö. Maksimi asennossa ajetaan. Syksyllä vaihdetaan mosse mersuun ja pannaan leivän päälle lohta!
Minä taasen aloin "himmailemaan" ja
näennäisviljelemään. Lannoitteiden kalleus aiheutti sen, että kun elämiseenkin pitää jäädä rahaa, sai kevätvehnä typpeä vaan 100 kg/ha, ohra ja rypsi 90 kg. Saa nähdä mitä tulee, ei tarvi laonestoo noilla määrillä, ja tuskin edes tautiaineitakaan.
Säästöbudjetilla mennään.
Sata kiloa typpeä saattaa riittää, lannoitteiden lisätuotto ei ole samanlainen eri kokonaislannoitusmäärillä. Typen lisäkilon tuottama jyvälisä vähenee lannoitustasojen suuretessa. Ja silloin myös muut tekijät pitää laittaa kuntoon, kuten kalkitus, fosfaatit, hivenet, tautiaineet, laonestot ja puintiajan siirtyminen ja mahdollinen kuivaustarve, kaikki ne kuormittavat lähinnä sitä viimeistä lannoitteella puristettua kiloa.
Kuitenkin, jos typpikilon hinta on nyt ollut 4 €/kg, 50 kg typpeä antaisi sadonlisää 4 tonnista viiteen tonniin . Tällöin 350 tonnihinnalla lisäsato olisi 350€, ja lannoitteen kulu olisi 200€.
Tuosta lisäsadosta kuitenkin kuivaus ja rahti, helposti 40 € pois, niin jäisi ehkä 310 €. Onko tuo 110€ lisääntyneen satoriskin arvoinen, jää mietittäväksi. Jos samalla lisää PK-lannoitusta, voikin olla melkein sama sitten, lannoittaako laajaperäisesti vai tehomuotoisesti. Joillekin viljelijöille se lisäsato on kuitenkin merkittävä motivaattori. Korkea satotaso olisi tavallaan niin kuin ammattitaidon osoitus.
Pohjanmaalla taasen 40 kg typellä tuotetaan huonona vuonna 7 tonnin satoja Kaarle ohrasta. Parempina vuosina runsaasti enempi.
-SS-