Hintaneuvottelut ovat useimmiten ns. kolmikantaiset. Myyjän näkemys vastaan ostajan kuvitelmat ja pankki sitten rahoittaa tai sitten ei...
Tavallisesti pankille riittää se, että vakuudet ovat kaupan toteutumiseksi riittävän isot. Näin ei ole kuitenkaan isossa kansainvälisessä pankissa. Ko. pankin sääntöjen mukaan investoinnin kuuluu olla kannattava, eli ha-hinnan pitää vastata tuottokykyä...
Isotkin tilat siis joutuvat pankkia vaihtamaan, joten maatalouteen liittyvät rahoitusriskit painottuvat osuustoiminnalliseen yritykseen. Tämä siis tarkoittanee sitä, että pellon hinnan pitää edelleen nousta jotta osuustoiminnalliset riskit näyttäisivät, paperilla, olevan hallinnassa...
Huomioitavaa on, että em. ison kansainvälisen pankin pääjohtaja on itsekin maanviljelijä. Tosin uskon, ettei hän ole tilaansa velaksi ostanut.