Kultun tuttu opiskelemassa villimpien suunnitelmien aikaan, esim. poikimisten/hoitojen työmenekki suunnitelmissa mitätön, hyvä silloin kun menee ok, mutta jos täpästää huolella niin muutaman sadan lehmän terveydenhuolto voepi työllistää yllättävästi...eiks Mattilalla ollu sorkkaterveyden kanssa hieman suunnittelemattomia puuhuita...
Kooämmässä Känädän puukenkä ympyröissään havainnut sopivaksi lehmämääräksi 600-700 lehmää, neljällesadalle hehtaarille liete levitettiin sadettamalla...
Jos poikimisiin ja hoitoihin uppoaa jo nykytilanteessa merkittävä työpanos, ei kannata laajentamista harkita ennenkuin aukot ammattitaidossa on korjattu. Poikima-avun ja valvonnan tarpeen pitäisi olla harvinainen poikkeus, samoin poikimahalvaus ja ketoosi/asetonitauti. Utaretulehdukset ja jalkaongelmat, sikäli kun ovat ympäristöperäisiä, korjautuvat uudessa tilanteessa, jos suunnittelu on hoidettu eläinten lähtökohdista. Sikäli kun aiheutuvat toimimattomista laitteista tai kehnoista työmenetelmistä, ne on korjattavissa. Apilaksen tautia ei kärsi paljoa olla, omia virheitä on pakko myöntää ja oikoa vähän väliä.
Tuosta karjakoosta aina taitellaan peistä, mutta työnkäytöltä mainitsemasi koko on nykytekniikalle sopiva ja työnkäyttö/maitolitra ei enää merkittävästi vähene suuremmissa. Peltorakenne rajoittaa sitten monessa paikassa jo aiemmin....
