Aikaa myöten sanojen merkitykset voivat muuttua, mutta populismin kai edelleen voi ajatella tarkoittavan jonkinlaista kansankosiskelua, taustalla kun on ihmisiä ja kansaa tarkoittva latinan sana populus.
Usein tuo kansankosiskelu ilmenee yksinkertaistuksina ja helppojen ratkaisujen esittämisenä. Ihmisille voidaan uskotella, esimerkiksi että
- kun maataloustuet lopetaan, kansantalous lähtee kasvuun, palkat nousevat ja verotus kevenee
- kun maatalous lopetetaan, Itämeri puhdistuu ja leväongelma katoaa
- kun glyfosaatti kielletään, maailma pelastuu.
Usein populismiin sisältyy myös vastakkainasettelu. Syyllisiä ovat nuo toiset. Tutun syntipukkiteorian mukaan nuo toiset ovat näkyvä ryhmä, joka huomataan ja jonka voidaan uskotella olevan syyllisiä pahaan, mutta sen verran pieni ryhmä, että heidän kannatuksensa menettäminen ei vaaranna valtapyrkimyksiä. Syntipukeiksi voivat valikoitua ja ovat usein valikoituneetkin juutalaiset, muslimit, lestadiolaiset, maahanmuuttajat, vanhat ja uusnatsit sekä Suomessa jo varsin perinteisesti maanviljelijät.
Populistin ratkaisu ongelmiin on kohderyhmälle mieluisa, koska se ei edellytä luopumista mistään kannattajakunnalle tärkeästä. Joku toinen luopuu, joustaa tai väistyy. Sinä voit edelleen köpötellä lämmitettyä jalkakäytävää pitkin lämmitetylle terassille juomaan viilennettyä olutta, kunhan vain nuo maalaiset lopettavat autoilun. Sinä voit edelleen nauttia hiilellä tuotetusta keskuslämmityksestä, kunhan nuo maalaiset lakkaavat hakkaamasta metsiään. Sinä voit edelleen lentää Balille henkistymään, kunhan nuo maalaiset lopettavat tuon lannan levityksen pellolle. Sinä voit edelleen syödä soijanakkeja, kunhan kotieläimille ei anneta soijavalkuaista.
Populismin hyviä puolia on se, että populisti kuuntelee kansaa. Huono puoli on kuitenkin se, että kansan oletetun mielipiteen mukaan mennän siloinkin, kun se on kansan edun vastaista. Populismin haitat ovatkin yleensä hyötyjä suuremmat.
Populismia esiintyy kaikissa puolueissa, varsinkin oppositiopuolueissa ja varsinkin vaalien alla. Suomen johtava populistipuolue on kuitenkin jo pitkään ollut Vihreät ja Suomen johtava populisti Ville Niinistö. Suomen kaikki kolme nykyistä halituspuoluetta ovat jaksaneet näinkin lähelle vaaleja pysyä yllättävän epäpopulistisina muutamia yksittäisiä ulostuloja lukuun ottamatta. Sinisten epäpopulistisuus on suorastaan ihailtavaa. Oppositiopuolueista kiitosta on annettva Kristillisdemokraateille.
