DDT oli aikoinaan vaaratonta.
Eihän tuo todista mitään ?
Tupakka, elohopea, lyijy, omassa käytössään erittäin suosittua ja aikanaan vaarattomaksi arvioitua. Nyt tietoa on paljon ja vaikutukset ovat silmin nähtävissä ja populaatiosta mitattavissa. DDT:n osalta onkin vaikeampi osoittaa populaatioon siirtyneitä vaikutuksia, esimerkiksi alkuperäinen hiirillä saatu hypoteesi maksasyövästä ei löytynytkään 1990 - luvulle ulottuneissa väestötutkimuksissa. Eikä lintujen munankuorien ohenemista voitukaan liittää DDT:hen, vaan oli riippumaton ilmiö, eikä DDT ole enää tarkasti ja väsymättömästi tutkittuna ollutkaan karsinogeeni, siksi sitä on tutkittu, ja tietoa kerätty, koska epäilyksiä on ollut. Ollapa ihan tavallisesti käyttämämme elintavat samanlaisen syynin
kohteena ! Alkutekijänä tunteelliseen suhtautumiseen DDT:tä vastaan on pidetty Rachel Carsonin kirjaa Silent Spring. Monet sen oletuksista ovat olleet ennenaikaisia, tai voitu osoittaa jonkin muun, myrkyllisemmän aineen seuraukseksi.
Yhtä hyvin voimme tämän 1962 kirjoitetun ympäristöaktivistien raamattua väittää vanhentuneeksi, aivan samalla tavalla voimme todeta, että koska ympäristöasioissa on tullut joskus myös huteja, uuden tiedon valossa, kuten vastapuolellakin,
kaikki ympäristätiede sen takia on huuhaata. Emmehän näin voi väittää, emmehän ?
En nyt enempää ala jauhaa tästä, mutta itseäni vaivaa eniten kaikenlaisista harhaluuloista syntyvä väite, että
jos aine on tutkittu vaarattomaksi, se on todiste siitä, että se ennen pitkää on vaarallinen. Tällaiset kehäpäätelmät vaivaavat ideologisia ja homeopaattisia aloja, niillehän ei pysty antamaan vastaväitettä, koska vastaväite sisältäisi jo myönnön päinvastaisesta.
-SS-
