Lainaus käyttäjältä: Zetor - 07.04.14 - klo:10:26

Edelleenkin, maamme päätäntävaltaa on annettu ulos perustuslakimuutoksin siten, ettei vallitsevaan oikeusturvaan voi pitkällä aikavälillä kovinkaan paljon luottaa. Esimes

Tutustupa vaikkapa EU:n maksuviivästysdirektiiviin, jossa on yleiseurooppalaiset säännökset mm. ulosottoon:

"Maksuviivästysdirektiivi on luonteeltaan minimidirektiivi. Jäsenvaltiot voivat pitää voimassa tai saattaa voimaan säännöksiä, jotka ovat velkojalle edullisempia kuin direktiivin noudattamiseksi on tarpeen. "

Niin että se on aivan paikallisessa päätännässä, miten helposti velallisia päästetään ikeestä.

-SS-

Jykäkin taitaa lähteää noita direktiivejä pukkaamaan

Lainaus käyttäjältä: Herpertti - 07.04.14 - klo:10:22

paljon yrityksiä vedettiin nurin ihan vaan siitä syystä, kun valtio lupasi korvata tappiot mitä pankeille syntyy, siinä meni moni hyväkin yritys, joka olisi kyllä hoitanut velkansa, jos siihen olisi annettu mahdollisuus 

Arviot siitä, miten moni, ovat kovasti värittyneitä, kummankin osapuolen jutuissa. Lama yksistään aiheutti konkursseja, kun kannattavuus ja kauppa loppui nousukauden kulutuksen tyssätessä. Olen liian monen kuullut kertovan omanaan tätä aivan identtistä juttua, jossa pankinjohtaja ottaa pienyrittäjän eteensä ja sanoo, että nyt ne velat sitten irtisanotaan ja hallisi ja koneesi otetaan pankille, ja sitten yrittäjä kuulemma sanoo, et mutta maksankin ne nyt sitten samalla pois. Ja pankinjohtaja kuulemma oli puuskahtanut, että "ei sen noin pitänyt mennä !"
-

  Noin se meni..eräskin tuttu yrittäjä kertoi saaneensa pari päivää aikaa velkojen maksuun vaikka oliollut paikallisessa pankissa isännistössäkin, mutta fuusioitten jälkeen ei edes sitä otettu huomioon velkojen irtisanomisissa..
  No, tällä kaverilla oli senverran luottavia tuttavia jotka pystyivät auttamaan yrityksen jatkoon.

Lainaus käyttäjältä: Herpertti - 07.04.14 - klo:10:22

paljon yrityksiä vedettiin nurin ihan vaan siitä syystä, kun valtio lupasi korvata tappiot mitä pankeille syntyy, siinä meni moni hyväkin yritys, joka olisi kyllä hoitanut velkansa, jos siihen olisi annettu mahdollisuus 

Arviot siitä, miten moni, ovat kovasti värittyneitä, kummankin osapuolen jutuissa. Lama yksistään aiheutti konkursseja, kun kannattavuus ja kauppa loppui nousukauden kulutuksen tyssätessä. Olen liian monen kuullut kertovan omanaan tätä aivan identtistä juttua, jossa pankinjohtaja ottaa pienyrittäjän eteensä ja sanoo, että nyt ne velat sitten irtisanotaan ja hallisi ja koneesi otetaan pankille, ja sitten yrittäjä kuulemma sanoo, et mutta maksankin ne nyt sitten samalla pois. Ja pankinjohtaja kuulemma oli puuskahtanut, että "ei sen noin pitänyt mennä !"

Konkurssiyrityksistä on tehty paljon jälkijättöisiä tutkimuksia, ja niissä on ollut poikkeuksetta kaikissa löytynyt sama haastatellun yrittäjän loppukommentti: "jos vielä olisi saanut sen yhden lainan, niin homma olisi siitä lähtenyt rullaamaan."  Totta kai yrittäjällä pitää olla uskoa tulevaisuuteen ja riskinottohalua, mutta myös harkitsevaisuutta ja varovaisuutta, siinäpä näyttää olevan se avainkysymys, missä suhteessa noita kaikkia ?

On muistettava, että isompi osa 90-luvun alun yrityksistä, joilla oli lainoja ja oli toimintaa, selvisi 1990-luvun alun laman yli. Useimmat työikäiset ihmiset eivät olleet työttömiä, vaan tekivät töitä siinä missä ennenkin. Useimmissa perheissä kasvatettiin lapset ja käytiin koulut, ja nyt kyseiset lama-ajan lapset, mm. meidän "pikkaset" ovat jo omalta osaltaan töissä ja opiskelemassa, ja ensihavaintojen mukaan ovat kovasti työteliäitä, että jopa isänsä tapaan näkyvät ajautuvan jopa monen työn loukkuun, kun nyt vaan eivät itteensä rikkoisi.

-SS-

Höpöhöpö, pankki voi milloin tahansa yksipuolisesti esim. vaatia lisävakuuksia ja jos ei niitä saa, niin sanoa lainat irti, sillä on siihen laillinen oikeus tänäkin päivänä, ei tätä ole miksikään muutettu, siihen ei tarvita esim. semmoista syytä että lainat olisi olleet hoitamatta tai niiden hoidossa olisi ollut vaikeuksia 

Kun hallitus lupasi taata pankkien tappiot säästöpankkikriisin aikana, niin pankit alkoivat irtisanoa lainoja, koska ne näin saivat kassavirtaa, tappiotahan  ei syntynyt koska valtio "takasi" kaikki tappiot 

Tottakai seassa on ollut myös yrityksiä, jotka ei olisi selvinneet missään tapauksessa, mutta lama aiheutui pääasiassa pankkien omista virheistä, lainoja sanottiin irti ja omaisuutta myytiin pilkkahinnalla, lopulta kaatui myös pankkeja vaikka nimenomaan ne yritettiin pelastaa, melkein kaikki pankit meni nurin tai fuusioitiin johonkin toiseen pankkiin 

Mikäli talvisota olisi hoidettu samalla tavalla, niin tästä maasta olisi tullut neuvostotasavalta 

Lainaus käyttäjältä: -SS- - 07.04.14 - klo:11:12

Lainaus käyttäjältä: Herpertti - 07.04.14 - klo:10:22

paljon yrityksiä vedettiin nurin ihan vaan siitä syystä, kun valtio lupasi korvata tappiot mitä pankeille syntyy, siinä meni moni hyväkin yritys, joka olisi kyllä hoitanut velkansa, jos siihen olisi annettu mahdollisuus 

Arviot siitä, miten moni, ovat kovasti värittyneitä, kummankin osapuolen jutuissa. Lama yksistään aiheutti konkursseja, kun kannattavuus ja kauppa loppui nousukauden kulutuksen tyssätessä. Olen liian monen kuullut kertovan omanaan tätä aivan identtistä juttua, jossa pankinjohtaja ottaa pienyrittäjän eteensä ja sanoo, että nyt ne velat sitten irtisanotaan ja hallisi ja koneesi otetaan pankille, ja sitten yrittäjä kuulemma sanoo, et mutta maksankin ne nyt sitten samalla pois. Ja pankinjohtaja kuulemma oli puuskahtanut, että "ei sen noin pitänyt mennä !"

Konkurssiyrityksistä on tehty paljon jälkijättöisiä tutkimuksia, ja niissä on ollut poikkeuksetta kaikissa löytynyt sama haastatellun yrittäjän loppukommentti: "jos vielä olisi saanut sen yhden lainan, niin homma olisi siitä lähtenyt rullaamaan."  Totta kai yrittäjällä pitää olla uskoa tulevaisuuteen ja riskinottohalua, mutta myös harkitsevaisuutta ja varovaisuutta, siinäpä näyttää olevan se avainkysymys, missä suhteessa noita kaikkia ?

On muistettava, että isompi osa 90-luvun alun yrityksistä, joilla oli lainoja ja oli toimintaa, selvisi 1990-luvun alun laman yli. Useimmat työikäiset ihmiset eivät olleet työttömiä, vaan tekivät töitä siinä missä ennenkin. Useimmissa perheissä kasvatettiin lapset ja käytiin koulut, ja nyt kyseiset lama-ajan lapset, mm. meidän "pikkaset" ovat jo omalta osaltaan töissä ja opiskelemassa, ja ensihavaintojen mukaan ovat kovasti työteliäitä, että jopa isänsä tapaan näkyvät ajautuvan jopa monen työn loukkuun, kun nyt vaan eivät itteensä rikkoisi.

-SS-

Höpöhöpö, pankki voi milloin tahansa yksipuolisesti esim. vaatia lisävakuuksia ja jos ei niitä saa, niin sanoa lainat irti, sillä on siihen laillinen oikeus tänäkin päivänä, ei tätä ole miksikään muutettu, siihen ei tarvita esim. semmoista syytä että lainat olisi olleet hoitamatta tai niiden hoidossa olisi ollut vaikeuksia 

Kun hallitus lupasi taata pankkien tappiot säästöpankkikriisin aikana, niin pankit alkoivat irtisanoa lainoja, koska ne näin saivat kassavirtaa, tappiotahan  ei syntynyt koska valtio "takasi" kaikki tappiot 

Tottakai seassa on ollut myös yrityksiä, jotka ei olisi selvinneet missään tapauksessa, mutta lama aiheutui pääasiassa pankkien omista virheistä, lainoja sanottiin irti ja omaisuutta myytiin pilkkahinnalla, lopulta kaatui myös pankkeja vaikka nimenomaan ne yritettiin pelastaa, melkein kaikki pankit meni nurin tai fuusioitiin johonkin toiseen pankkiin 

Mikäli talvisota olisi hoidettu samalla tavalla, niin tästä maasta olisi tullut neuvostotasavalta 

Laissa on jopa semmoinen pykälä että jos tarve vaatii ja pankin talous on niin kuralla, niin silloin voidaan marginaalia nostaa tarvittaessa tänäkin päivänä.

Höpöhöpö, pankki voi milloin tahansa yksipuolisesti esim. vaatia lisävakuuksia ja jos ei niitä saa, niin sanoa lainat irti, sillä on siihen laillinen oikeus tänäkin päivänä, ei tätä ole miksikään muutettu, siihen ei tarvita esim. semmoista syytä että lainat olisi olleet hoitamatta tai niiden hoidossa olisi ollut vaikeuksia 

Loppuosaa en edes lainaa, koska väitteet ovat kovin subjektiivisia, alkaa tutkimaan millään osoitetuilla faktoilla, oliko olemassa pankkien todellinen suunnitelma yrittäjien pistämisestä polvilleen ja heidän vakuuksiensa petollisesta haltuunotosta. Tuon lainaamani väitteen osalta olet siinä suhteessa oikeassa, että jo 1900 - vuosisadan alusta peräisin olevat luottolait antoivat mahdollisuuden vaatia yrityskiinnitysten täydentämistä tai lainan eräännyttämistä, siinä tapauksessa että alkuperäisen kiinnityksen tai vakuuden arvo uhkaa nollaantua, ilman maksuhäiriöitä. Mutta pantinantotilaisuudessa tämä pienellä präntätty ehto yleensä kyllä löytyy, jos sitä hakee. Harva sitä papereista haki silloin 80-luvun lopulla.

Jokaista toteutunutta väitettyä suunniteltua vakuusryöstötapausta kohtaan löytyy tuplaten normaaleja lainoja, jotka on maksettu laman ylikin normaalisti maksuohjelman mukaan, kylläkin mahdollisesti vakuuksia täydentäen, itse täydensin vakuuksia reaalivakuuksilla silloin kun Säästöpankki kaatui alta, ja piti neuvotella uudet lainaehdot toisen pankin kanssa. Pankin konkurssi tosiaan oikeuttaa lainan yksipuoliseen eräännyttämiseen, mutta pääsääntö normaaleja luottosopimuksia sääntelevissä laeissa oli silloinkin, että eräännyttäminen ei saa perustua subjektiivisiin syihin tai lainasopimuksen ulkopuolisiin hyötytavoitteisiin.

Kiinteistöjen hintojen ja yritysvakuuksien kupla oli tosiasia 1980-luvun lopulla, siinä toinen yrittäjä pissi toisen muroihin oikein kunnolla, koska muutama liiallisen riskin yrittäjä laukaisi ketjureaktion, tällöin joutuivat sijaiskärsijäksi ihan harkitsevatkin yrittäjät (joita kuitenkin on laman kokeneitakin paljon, ilman konfliktia pankkien kanssa), vakuuksien arvon sulamisen takia.

Laman jälkeen pankkien asenteet muuttuivat merkittävästi: Yleistakaussitoumuksia eivät suuret liikepankit juurikaan enää suostu ottamaan, se oli laman aikaan petollinen sitoumus, eli vastasit takaamastasi velasta kuin omastasi, mutta myös saman velallisen mahdollisesti tekemistä jatkositoumuksistakin ! Sama vika yleispanttaussitoumuksessa, itselleni, eli velalliselle, suostuivat vielä yleispanttauksen kirjoittamaan, mutta koplaamani muut pantinantajat vietiin ensin konttorin koulumestarin oppiin , heille kerrottiin erityispantin ja yleispantin eroista, ja pantit tehtiinkin nimenomaan vain tiettyä lainatunnusta vastaaviksi. Kyllä oli juhlatunnelmaisen kahvitilaisuuden paikka , kun saatettiin vapauttaa ne ystävien ja kollegoiden pantit sitten myöhemmin, kun laina oli lyhentynyt.

Kun koko 1980 -luku oli mennyt hyvin, ennen lamaa oli täystyöllisyys ja työvoimapulakin, ei monikaan ajatellut edes paikallispankeissa, että ehdot laukeaisivat, saati sitten pitkää päivää tekevien yrittäjien joukossa tätä varmaankaan ajateltu ollenkaan. Mutta olihan siellä joukossa niitä hiukan holtittomampiakin. Myös maataloutta kohtasi lainakriisi 1990-luvun alussa, mutta maatilojen ongelmalainoja vakautettiinkin muutaman tuhannen lainan osalta. Taisi olla maatalouden rakennemuutosrahasto tai vastaava, vakauttamislainoja myönsi.

Velan ottaminen ja suhtautuminen velkaan lienee jonkinlainen yksilökohtainen elämänstrategiavalinta, siitä kertoo mm. seuraava analyysi, joka kertoo velkojen keskittymisestä pienelle osalle maatiloja, keskittyminen on kiivaampaa kuin tuotantoalan ja yksikkötuotannon mukaan voisi päätellä. Eli osa tiloista velkaantuu kiivaammin kuin laajentaa. Kertoo varmaankin riskinottohalukkuuden eroista.
http://www.mtt.fi/mtts/pdf/mtts92.pdf

En halua väheksyä lamavelka-aikoina eläneiden kokemuksia, enkä mahdollista väärinkohtelua pankeissa, mutta haluan korostaa, että yleistää niitä ei voi siltikään, vaikka konkurssit monikertaistuivat lukumäärissä lama-aikana, niin kuitenkin tämä menetys koski vain pientä osaa toimivista yrityksistä/yrittäjistä. Massojen kautta katsottuna tuntuu väärinkohdellusta loukkaavalta, jos vedotaan massoihin ja tilastoihin, että ei kaikilla ollut samoin, eikä ehkäpä pankkien salaliitoakaan tosissaan ollut, tilastotkin pitää muistaa ja nähdä henkilökohtaisten kokemusten ohi.

-SS-