Vanha saksalainen, katolinen mies tulee kirkkoon tunnustamaan syntinsä papille.
"Yksi asia tässä minua on vaivannut vuosikymmenet, enkä ole kenellekään siitä kertonut. Silloin sota-aikana minä piilotin nuoren juutalaisen naisen ullakolleni, pelastaakseni hänet natsien vainolta."
Pappi siihen toteaa, että tuohan on lähinnä hyvä teko, eikä millään lailla synti. Mies toteaa, että siinä ei ole vielä kaikki.
"Kun sillä tytöllä ei ollut rahaa maksaa ylöspidostaan, niin me sitten päädyimme harrastamaan seksiä korvaukseksi, joka päivä, joskus useampaankin kertaan"
Pappi miettii jonkun aikaa, ja toteaa, että sota-aikahan oli kyllä niin poikkeuksellista monin tavoin, ja kun kuitenkin tyttö olisi ilman miehen toimia varmaankin menettänyt henkensä, voidaan katsoa, että tarkoitus on tässä pyhittänyt keinot, ja antaa miehelle täydellisen synninpäästön.
Mies on silminnähden helpottunut, ja kiittää pappia moneen kertaan, ja lähtee.
Hetken päästä hän kuitenkin tulee takaisin, ja toteaa, että vielä yksi juttu jäi häntä vaivaamaan, jos pappi nopeasti voisi vielä häntä tässä neuvoa, niin sitten hän voisi olla rauhassa itsensä, ja jumalan kanssa. Pappi tietenkin kysyy, että mikäs vielä on?
"Pitäisikö minun kertoa hänelle jo, että sota on loppunut?"
