Vieläkö joku keksii hyviä syitä yrittää suurimokauraa? Elintarvike- ja rehulaatu ostajilla melkein saman hintaista ja sopimuspalkkiot aika naurettavia. Ehkä sellainen lajike joka hyvänä vuonna kelpaa suurimoksi ja sitä minimipanostuksilla, tulee sitten elintarvikelaatua jos tulee.
Silloin, kun maanviljely oli vielä helpompaa, ettei ollut tällaisia huippukuivia kesiä, niin suurimokauran viljely oli yksi helpoimpia juttuja. Riitti, kun keväällä kylvi Belindaa, niin meillä oli aina syksyllä suurimokauraa laarissa, eikä tarvinnut miettiä asiaa sen enempää. Lajitteet ja hehtopainot olivat aina riittäviä. Nykyään, kun nämä olosuhteet on tällaisia kuin on, niin hehtopainot ja lajitteet ovat kortilla. Nämä on kuitenkin vuodesta riippuvaisia asioita ja jos vielä joskus tulee pikkuisen fiksumpia kelejä, niin suurimokauraa pukkaa taas sen enempää yrittämättä. Jos nyt jollain tapaa haluaa varta vasten asiaan vihkiytyä, niin lajike saisi olla kohtuu isojyväinen. Aikaisuuskaan ei ole niin pahasta, mutta luontainen jyväkoko on se pointti. Markkinaolosuhteista on sitten kiinni kannattaako se suurimona myydä. Jos laatu riittää, niin ilman muuta. Onhan ne laatuhyvitykset kuitenkin sen kympin tonni lisähintaa, eikä asialle tarvitse tehdä sen enempää. Joku Avenan viljanvastaanotto satamissa hoitaa laadunmääritykset jo luontaisesti, ettei siihenkään tarvitse ilmoittaessa sen enempää paneutua. Voisi melkein kärjistää, että sana yrittäminen ei kuulu kauranviljelyyn.