Agronet
Keskusteluaiheet => Kasvintuotanto => Aiheen aloitti: ja101 - 17.02.24 - klo:08:54
-
Otsikon voi nyt käsittää monella tapaa. Yksi voisi olla, et miksi sitä ohraa ei viljellä. Nythän ainakaan hinta ei tue sitä...
Mut niinkuin käytännössä kuinka olette viljelyssä onnistuneet? Onko esikasvilla merkitystä, entä perusmuokkaus, suorakylvö, lannoitus, kasvinsuojelu jne?
Ja tietysti se lajike, kaks vai monitahoinen? Entä pellon viljavuus?
Omat kokemukset olleet hyvin vaihtelevia, suurimmat epäonnistumiset tulleet ohran kanssa. :-\
Ajatuksena tässä nyt pohtinut et pitääkö luomu perua ja siirtyä itse tuottamaan taas rehuviljaa elukoille. Aikoinaan kun luomuun lähdin niin yksi syy oli se ettei tarvitse ohraa viljellä ;D
Nyt kuitenkin tuntuu et rehuohran tarjonta vähenee kokoajan.
Ja vielä yksi juttu et tässä kaivataan nyt saviseudun kokemuksia, onnistumisia. ;)
-
En tiedä.
Eikö ne lounais-suomen possulat ohralla toimi ja ole savikolla?
-
Ohran matala hinta on luonut tunnelman, että ohra rinnastetaan tätä nykyä ongelmajätteeksi. Ei innosta viljelyyn. Toisaalta poutiville savikoille etsitään kipeästi toimivampia lajikkeita, joita on lähdetty hakemaan entistä enemmän myöhäisemmistä kaksitahoisista. Monitahoiset saavat järjestään kenkää, varsinkin näillä sikatiloilla, jotka oikeasti haluavat rehupyttynsä täyteen.
Ohra on sekä märän- että kuivanarka viljeltävä. Takavuosina alkukesään osui aina niin reippaat sateet, että pienellä piikillä ollut ohra tukehtui helposti päisteissä tai pienissä painanteissa, jos pelto oli suorakylvetty tai kevytmuokattu. Tuho oli rinnastettavissa realistiseen syysviljan viljelyyn. Viime vuodet ovat puolestaan todistaneet ohran herkkyyden kuivalle. Ohra ei lähde pensomaan, tähkät jäävät mitättömiksi ja puoliksi tuppeen – kortta ei kerry sitä vertaa, että puinti onnistuisi. Yleinen linja on, että kuumissa ja kuivissa oloissa ohran sato jää puoleen kaurasta (vuodet 2020 ja 2021), ja jos sattuu satamaan hieman enemmän, mutta kuitenkin niukasti, jää se silti kahteen kolmannekseen (vuodet 2018 ja 2022). Kuluneena kasvukautena ohrasta ei tullut mitään, kaurasta jopa melkein normaalisti.
Nyt tarkoitus on hieman pohtia, löytyisikö jostain erilaisia kasvukausia kestävä ohralajike. Jos sellainen löytyy, kylvö voisi taas innostaa mm. ohran aikaisuuden vuoksi. Toisaalta positiivinen hintakehityskin olisi tarpeen, koska kilpailu ongelmajätemarkkinoilla on kovaa.
-
En tiedä.
Eikö ne lounais-suomen possulat ohralla toimi ja ole savikolla?
Kyllähän niitä siellä on ja monella ollut ongelmia ohrien riittävyydestä.. ::)
Olisko kokoluokka kasvanut sellaiseksi et satunnainen ohra siellä täällä ei riitä vaan kun pitää alkaa laittamaan oikeasti yli 50% peltoalasta ohralle ja sit tulee se kato eikä tarvii puimurilla korjata kuin tonnin kahden satoa niin jostakin on lisää ostettava..
Ohran matala hinta on luonut tunnelman, että ohra rinnastetaan tätä nykyä ongelmajätteeksi. Ei innosta viljelyyn. Toisaalta poutiville savikoille etsitään kipeästi toimivampia lajikkeita, joita on lähdetty hakemaan entistä enemmän myöhäisemmistä kaksitahoisista. Monitahoiset saavat järjestään kenkää, varsinkin näillä sikatiloilla, jotka oikeasti haluavat rehupyttynsä täyteen.
Ohra on sekä märän- että kuivanarka viljeltävä. Takavuosina alkukesään osui aina niin reippaat sateet, että pienellä piikillä ollut ohra tukehtui helposti päisteissä tai pienissä painanteissa, jos pelto oli suorakylvetty tai kevytmuokattu. Tuho oli rinnastettavissa realistiseen syysviljan viljelyyn. Viime vuodet ovat puolestaan todistaneet ohran herkkyyden kuivalle. Ohra ei lähde pensomaan, tähkät jäävät mitättömiksi ja puoliksi tuppeen – kortta ei kerry sitä vertaa, että puinti onnistuisi. Yleinen linja on, että kuumissa ja kuivissa oloissa ohran sato jää puoleen kaurasta (vuodet 2020 ja 2021), ja jos sattuu satamaan hieman enemmän, mutta kuitenkin niukasti, jää se silti kahteen kolmannekseen (vuodet 2018 ja 2022). Kuluneena kasvukautena ohrasta ei tullut mitään, kaurasta jopa melkein normaalisti.
Nyt tarkoitus on hieman pohtia, löytyisikö jostain erilaisia kasvukausia kestävä ohralajike. Jos sellainen löytyy, kylvö voisi taas innostaa mm. ohran aikaisuuden vuoksi. Toisaalta positiivinen hintakehityskin olisi tarpeen, koska kilpailu ongelmajätemarkkinoilla on kovaa.
Hintataso on ongelma. Ja ei siitä sen enempää. Nyt kuitenkin haluaisin pohdintaa siitä millä se homma onnistuu. Mainitsit tuossa et ekana monitahoinen pois ja kakstahoinen tilalle. Olen hieman samoilla linjoilla vaikka oma ohraennätys on monitahoisella tehtyäkin. Myöskin tuota suorakylvöä on tullut kokeiltua ja se ei vain ohralla jostakin syystä oikein toimi.. tai ainakaan mä en ole saanut sitä toimimaan..
-
Kovin on ohrat viimevuosina ottaneet nokkiinsa. 2-tahoisia olen itse suosinut. Taudinkestävyys on parempi. Hehtopaino ja sitä kautta energia-arvo parempi. Tuolla iso merkitys kotieläinten tuotoksille. Isompi jyvä on helpompi saada rikki valssimyllyllä.
-
Nyt kuitenkin tuntuu et rehuohran tarjonta vähenee kokoajan.
Tässä voisi nyt kuittailla, että mikäs siinä nyt niin vaikeaa on hankkia ohraa, tilaa kuorman siiloon ja maksaa kun jaksaa. Aina onnistuu.
Mutta enpäs kuittaile, koska olen kiltti ja nöyrä harrastelijatuottaja. Juu, mutta siis mitäpä sitä ohraa viljelemään täällä viljanviljelyn epäedullisella reuna-alueella, kun suuret markkinatoimijat ovat jo vuosia temppuilleet ohran vastaanoton kanssa. Ehkäpä syntyneet viljaosuuskunnat muuttavat tilannetta, että tuottajat ja käyttäjät saadaan lähemmäksi toisiaan.
Minä olen jo omat talkooni tehnyt Suomen sikatalouden ylläpitämiseksi, saa vähäksi aikaa riittää, en ala suorakauppaan edes setelitukkojen paukuttelijoiden kanssa, päätetty mikä päätetty.
Eikös A-rehu etsi ohrat käyttäjälle, kun sinne jättää tarpeen, tuovat kippaamalla tai puhallusautolla. Vai ottaako A-rehu paljon väliä, sitähän se on, kaikki kallistuu, rahdit ja muut, mutta viljan tuottajahinta vaan painuu.
-SS-
-
Pohjanmaan kukkamullassa kyllä kasvaa ohra kuin ohra, sinnekkös se Boreal jalostaakin urakalla niitä aikaisia monitahoisia. Joka vuosi tulee markkinoolle uusia lajikkeita.
-
Pohjanmaan kukkamullassa kyllä kasvaa ohra kuin ohra, sinnekkös se Boreal jalostaakin urakalla niitä aikaisia monitahoisia. Joka vuosi tulee markkinoolle uusia lajikkeita.
Ei ongelma ehkä ole monitahoisen ja kaksitahoisen lajikkeen välillä sellaisenaan, mutta esimerkiksi happamuuden arkuudessa. Suomen kalkitustilastoista selviää, että yhä suurempi osa pelloista ei edes sovi kalkkinarkomaanilajikkeille. Eturivissä käytetään jos jonkinlaisia rakennekalkituksia, lajikekokeet tehdään hyvin pitkälti näillä pelloillakin. Rehuviljan kotoinen viljely toimii silloin kun kunnon orgaanisen lannoituksen kanssa ladataan pelto täyteen hidasliukoista voimaa, ja perään laitetaan sitten 500 kg salpeetaria. Asiaa parantaa entiset suurtulva-alueet, joille on suoraviivaista asentaa altakastelu, muutenkin salaojatasossa olevan pohjaveden pinnan säätämiseksi. Mikään vilja, jolla on korsi, ei kestä lakoontumatta sellaista viljavuutta ja optimiolosuhteita. Siksi lajikkeet jalostetaan sellaisiksi, että niissä on vaaksanmittainen suksenporkan vahvuinen korsi ja minikokoiset juuret sopeutuneet imemään maanpinnalle kuplivan lantaliejun joukosta ravinteita.
Sitten kun kuivanmaan viljelijä, jolla lantakasa pellolla on ollut 1980-luvulla viimeksi, laittaa hiukan hintsusti apulantaa, maaperän viljavuus ei ole täynnä vihreitä vinoneliöitä vaan ehkä puoliympyrän verran vihreitä merkkejä, tai vain vihreitä renkaita, niin sellainen ohra kuolee kuivana vuotena pystyyn, ruiskutat miten ahkerasti tahansa.
Sitten kyllä löytyy joitakin keskieurooppalaisia lajikkeita, joissa on 110 kasvuajan päivää, toimivat hyvinkin. Mutta myöhäisen kevätvehnän sato on syrjäkyliltä helpompi markkinoida, kuin se myöhäinen syyskuun sateissa puitu ohrasato, hinnaltaankin usein hieman parempi. Vehnää ja kauraa kun menee esimerkiksi Naantalista vientiinkin, ohraa vähemmän. Rehuvehnä harvoin on rehuohraa halvempaa.
Nyt kun syysvehnä näyttää jäävän edelleen kiinteämmän jääkannen alle, varasin kevätvehnää tilalle. Ostamani Wish ohra ja säästetty Feedway jääkööt johonkin tulevaisuuteen. Kaura ja vehnä olkoot ensi kesän jutut.
Ja monimuoto - maanparannus, tietenkin.
-SS-
-
Pohjanmaan kukkamullassa kyllä kasvaa ohra kuin ohra, sinnekkös se Boreal jalostaakin urakalla niitä aikaisia monitahoisia. Joka vuosi tulee markkinoolle uusia lajikkeita.
Niin jalostaa. Borealin jalosteet ovat suunniteltu juuri tuonne. Joku niitä aina erehtyy kokeilemaan täällä etelässäkin..
Nyt kuitenkin tuntuu et rehuohran tarjonta vähenee kokoajan.
Tässä voisi nyt kuittailla, että mikäs siinä nyt niin vaikeaa on hankkia ohraa, tilaa kuorman siiloon ja maksaa kun jaksaa. Aina onnistuu.
Mutta enpäs kuittaile, koska olen kiltti ja nöyrä harrastelijatuottaja. Juu, mutta siis mitäpä sitä ohraa viljelemään täällä viljanviljelyn epäedullisella reuna-alueella, kun suuret markkinatoimijat ovat jo vuosia temppuilleet ohran vastaanoton kanssa. Ehkäpä syntyneet viljaosuuskunnat muuttavat tilannetta, että tuottajat ja käyttäjät saadaan lähemmäksi toisiaan.
Minä olen jo omat talkooni tehnyt Suomen sikatalouden ylläpitämiseksi, saa vähäksi aikaa riittää, en ala suorakauppaan edes setelitukkojen paukuttelijoiden kanssa, päätetty mikä päätetty.
Eikös A-rehu etsi ohrat käyttäjälle, kun sinne jättää tarpeen, tuovat kippaamalla tai puhallusautolla. Vai ottaako A-rehu paljon väliä, sitähän se on, kaikki kallistuu, rahdit ja muut, mutta viljan tuottajahinta vaan painuu.
-SS-
Ainahan nuo väliä ottaa ja monesti niin paljon että se kannattavuus häviää siihen sikojen kasvattajan osalta.
Et kyl se melkein pitää vapailta markkinoilta viljelijän ja sikatilallisen välisenä kauppana löytää tälläisen harrastelija sianpitäjän.. ;)
Kovin on ohrat viimevuosina ottaneet nokkiinsa. 2-tahoisia olen itse suosinut. Taudinkestävyys on parempi. Hehtopaino ja sitä kautta energia-arvo parempi. Tuolla iso merkitys kotieläinten tuotoksille. Isompi jyvä on helpompi saada rikki valssimyllyllä.
Joo no ajatus oli et jotain kakstahosta lajiketta sit sitä olisi pitänyt ottaa. Tai vaikka pariakin, jos nyt siis päättäisi suuntaa kääntää. Ja tietysti lannoite ja myrkkykaupoillekin pitäisi kiirehtiä ja ruiskukin täytyisi käydä hankkimassa tai etsiä urakoitsijan numero puhelimeen. ;D
Eka vuosi mentäisiin varmaan sitten vanhoilla lajeilla eli bragella ja planetilla. Planet iti ainakin viime vuonna mut brage täytys idätellä kun jo vuosia ollut siilossa "varalla".. ::)
-
Mut niinkuin käytännössä kuinka olette viljelyssä onnistuneet? Onko esikasvilla merkitystä, entä perusmuokkaus, suorakylvö, lannoitus, kasvinsuojelu jne?
Ja tietysti se lajike, kaks vai monitahoinen? Entä pellon viljavuus?
Omat kokemukset olleet hyvin vaihtelevia, suurimmat epäonnistumiset tulleet ohran kanssa. :-\
...
Mä olen kyllä onnistunut epäonnistumaan varmaan kaikilla kasveilla. Kevätrapsista viljojen kautta kuminaan. No heinänviljely puuttuu vielä pieleen menneiden listalta...
Viime kesänä onnistuin kyllä ohran kanssa paremmin kuin vehnän.
Lajike muinainen 2-t Scarlett (tärkkisoppari) ja viljelyn intensiivisyys vasemmalla kädellä vähän sinne päin.
Paras lohko tiukkasaviselta osuudelta n. 2,5 t sadolla. Mullalta reippaasti enemmän, siellä ränsistyi jopa lakoon. Jäi kovalla maalla jostain syystä hieman harvaksi, ehkä jäi savella suorakylvössä liian matalaan kun maalaji vaihtuu enkä vahtinut syvyyttä riittävän tiheään. Toisaalta saattoi olla että niukka vesi riitti hieman paremmin vähemmälle määrälle kasviyksilöitä. Tiedä häntä :-/
Eli melko karu HsS, esikasvina herne, puhdas suorakylvö (samoin >15 edellistä vuotta), lannoitus 80 kg N, yksi perusrikkaruiskutus (ja sekin liian aikaisin valvatille), ei muuta. pH tyydyttävä, ojitus hyvä, multavuus välttävä. Kylvetty hyvin myöhään, seuraava niukka sade sattui kasvuunlähtöä ajatellen varmaan parhaaseen aikaan ja paljon myöhemmin saatu seuraava vähäinen sade myös. Aiemmin kylvetty vehnä kärsi paljon enemmän huonosta ajoituksesta kun vettä ei koskaan ollut silloin kun sitä olisi eniten kaivattu.
Kuva on tyhmästi lohkon alanurkasta, multaiselta osalta, savinen osuus näkyy ryhdikkäänä pystyssä siellä taaempana. Mutta sieltä ei tullut kuvaa otettua. Olosuhteet huomioiden oli ihan asiallinen kasvusto, kauempaa katsoen näytti ihan normaalilta sadolta.
Vehnä jäi monin paikoin sellaiseksi kääpiötähkäiseksi että muutama hassu jyvä olemattoman korren päässä.
-
Ohraongelma ratkeaisi niinkin että hommaat kunnon valssimyllyn syötät potseille vehnää. Joitain teknisiä onglemia saattaa kyllä tulla varsinkin jos on liemiruokinta...
-
Ohraongelma ratkeaisi niinkin että hommaat kunnon valssimyllyn syötät potseille vehnää. Joitain teknisiä onglemia saattaa kyllä tulla varsinkin jos on liemiruokinta...
On liemiruokinta.
Mielenkiintoinen näkemys et vehnä valssimyllyllä olisi toimiva. Luulisi ettei ne ravintoarvot muutu siitä mites sen viljan jauhaa..
Vehnäkaura seos voisi olla toimiva. Ja tuota täytyy tutkia tarkemmin...
-
Hyvä kysymys. En tiedä.
Menneenä kesänä viljelyssä Iron. Lannoitus 80 kiloa typpeä, rikkaruiskutus kertaalleen. Satotaso 3875, hlp 68kg.
Kesällä 22 oli myös Iron. Lannoitus kylvön yhteydessä 82 kiloa typpeä, Rikkaruiskutus ja vähän tautiainetta mukaan. Kesäkuun puolella viskalla 16 kiloa lisää typpeä. Lippulehdelle en enää tautiainetta laittanut. Kuivuus alkoi niitata kasvustoa heti sen jälkeen, kun olin ajanut lisää typpeä ja oli siinä ja tässä suliko rakeet. Kasvusto nuutui sellaiseksi, ettei innostanut enää tautiaineiden ruiskutus. Satotaso 4475kg, hlp 74-75kg. tjp 54g.
Tässä pari viimeisintä vuotta. Suurin ongelma ohran viljelyssä on jo pitkään ollut jälkiversoilu. Sitä tuppaa nykyään olemaan melkein joka vuosi. Tuottaa suurta tuskaa kuivauksessa, kun isojyväinen lajike ei meinaa valmistua. Ihan hyvää tavaraa sitten, kun ajetaan siiloon, mutta vie aikaa ja öljyäkin. Tosin öljyn menekki tuntuu oman seurannan mukaan kuitenkin kokonaisuudessaan olevan varsin kohtuullista. Tulee kyllä kulua, mutta ei niin merkittävä menoerä useinkaan, mitä Nesteen kahvilassa voisi jutuista päätellä. Olen koittanut haeskella jälkiversomatonta lajiketta, mutta vielä ei ole vastaan tullut. SS:n kehuma Feedwaykin on osannut versoa pahasti Länsi-Pirkanmaalla. Ilmeisesti suurin syy on kuitenkin kesän olosuhteissa, jotka soveltuvat ohran versomiseen hyvin.
Isu lopetti monitahoisten viljelyn -95. Minä -21. Neljä vuotta kokeilin, ensin Alvaria ja sitten Kaarlea. Viimeksi mainitulla oli ensimmäinen vuosi hyvä, mutta jälkimmäisenä hehtopaino putosi alle 60kg:n. Kävi vähän kalliiksi, kun joutui myymään kotieläintilalle kohtuuhinnalla, kun tärkkiohrasta maksettiin hyvin. Kylällä kaksitahoiset selvästi painavampia ja kauppakelpoisia. Monitahoiset jakautuvat vielä kahteen osaan kasvuajan mukaan. Nuo aikaisemman pään Wolmarit ym. näyttää ottavan kuumista kesistä takkiinsa oikein tosissaan. Kasvustosta tulee matalaa haippua muutamalla kevyellä jyvällä. Huono ohrakasvusto tuntuu myös rasittavan maanrakennetta kovasti. Myöhäiset lajikkeet voivat olla oikeinkin hyviä, jos kesä ei ole vallan mahdoton. Tässä oli Toriaa pitkään ja se oli hyvä lajike. Ainoa miinus lakoherkkyys, joka oli silmiin pistävää. Siksi päätin valita Kaarlen. Ehkä se olisi ollut jonkinmoinen, mutta kyllästyin tuohon yhteen katovuoteen. Osa porukasta täälläpäin jaksaa kyllä sitkeästi vuodesta toiseen jauhaa noiden aikaisten monitahoisten kanssa. Ilmeisesti liittyy siihen aikaiseen puintiin, joka näyttää olevan hyvin tärkeä asia. Kylmäverisemmät ovat siirtyneet jo tovi sitten myöhäisiin kaksitahoisiin, yleensä mallasominaisuus on mukana.
Kaksitahoinen on omien mieltymysten pohjalta se juttu, jossa pysyn. Jos ei tuota jälkiversontaa olisi tämän tästä harmina, voisin ohra-alaa pitää isompanakin. Ohra on kuitenkin helppoa puida ja kylvö onnistuu kohtuu mukavasti. Isojyväisen lajikkeen uskaltaa tuupata 5-6cm ja se jaksaa tulla sieltä ylös. Monitahoinen ilmeisesti jää helpommin kilsiäisten alle. Siinä on se 3cm koulukunta, joka voi olla osasyy heikkoihin tuloksiin. Pinnassa juuret kuivahtaa vielä herkemmin. Takavuosina oli tosiaan niitä vaikeita alkukesiä, kun ohrat ottivat nokkiinsa kovista sateista, mutta niitähän ei ole enää viime vuosina juuri näkynyt. Olen ollut valitettavan laiska vaihtamaan lajikkeita ohran osalta. Scarlett oli pitkään ja se oli aika mukava aikaisuutensa ja hyvän hehtopainon vuoksi. Välillä meni maltaaksikin, mutta ei aina. Oli jotain haljenneita jyviä ja väitettiin lajikeominaisuudeksi. Päätin sitten vaihtaa sen uuteen huippulajikkeeseen nimeltä Tipple. Se oli isojyväinen ja näyttävä, mutta poskettoman tautinen. Ihmettelin sitä heti ensimmäisestä kesästä alkaen, kun oli jo orasvaiheessa tautilaikkua vaikka oli sertijyvää. Tippleä oli paljon meilläpäin, mutta jostain syystä se huikittiin pois jokapuolella melko nopeasti. Koska olin kova mallasohramies, päätin siirtyä Barkeen, joka oli jo vanha lajike, mutta kovin ylistetty mallasohra. Reilulla lannoituksella oli kasvustot monesti laossa, osansa oli vielä läheisellä lehmäajallakin. Kaupalla sanottiin, ettei sellaisten Barkkien kanssa kannata pelleillä, kun maksimisatotaso oli 3t. Kuuntelin nolona ja kerroin, että viittä tonnia on tullut, kun on kaikki pistetty, mitä keksii. Ei puhuttu kaupalla enää mitään. Barken kanssa alkoi tulla näitä jälkiversoiluja eteen ja en muutenkaan enää saanut hyviä satoja. Jälkiversoilusta väitettiin, että lajikeominaisuus. Luovuin siitä ja taisin siirtyä tähän Ironiin. Tällä on nyt menty. En tiedä onko hyvä vai huono lajike. Harbingeriä piti alkaa viljelemään 2017, mutta siinä kävi vähän hassusti, kun tuli sairaalakeikka puintiaikaan ja täytyi vaan jotenkin luovia se puintiaika. Meni Harbingerit samaan siiloon kuin Ironit. Oma osansa oli silläkin, että satotaso ei vaikuttanut ainakaan yhtään paremmalta kuin Ironilla. Hehtopaino oli kyllä korkea ja parempi kuin Ironilla. Minulle on väitetty, että Harbinger on hyvin arka kaikenlaisille kasvinsuojeluaineille ja varsinkin joillekin rikka-aineille. En tiedä onko varsinaista haittaa, mutta menee ruiskutuksen jälkeen huonon näköiseksi.
Olen ohria kylvänyt kynnettyyn, kultivoituun, lautasella aukaistuun, suorakylvönä. Kaikki on toiminut kylvön osalta orastumiseen asti ihan ok. Kasvukausi on sitten pilannut jos sato ei ole onnistunut.
Ohran viljelyn imago ei ole kauhean hääppöinen. Varsinkin rehuohran viljely on melko alhaisessa kastissa. Pidetään näköalattomana, yksinkertaisena ja muuten aliarvostettuna. Näkyy markkinoilla hinnassa heti ensimmäisenä, jos tavaraa on paljon, ohrasta ei tarvitse maksaa mitään. Vanhaan aikaan mallasohran viljely sen sijaan oli jotain. Arvostettua ja mainittua. Varsinkin kun oli Raision kanssa sopimus olemassa. Jossain vaiheessa alkoi liikkua sellaista juttua, että mallasohrasta menee turhan paljon erilaisia miinuksia laatujen osalta ja lopulta hinta on aika lähellä tärkkiohraa. Alkoi olla myös punahomeita ja vähän kaikkea, ettei oikein läpäisty esinäytteiden osalta. Ihmiset alkoivat kyllästyä. Saattoi olla tuo lajikekehityskin sellainen, että tärkkiohrasta tuli paremmin kuin mallaslajikkeesta. Tässä sijainti on sellainen, että Anoralle niitä ohria ensisijaisesti tykätään tuupata. Pari sikapaikkaa ostaa jotain, loput menee, minne menee. Kaikesta huolimatta mallasohraakin pidetään jollain tasolla. RGT planet on ilmeisesti ollut toimiva lajike ja sitä on viljelty.
Tässä nyt jotain mietteitä ohran viljelystä.
-
Hyvä kysymys. En tiedä.
Menneenä kesänä viljelyssä Iron. Lannoitus 80 kiloa typpeä, rikkaruiskutus kertaalleen. Satotaso 3875, hlp 68kg.
Kesällä 22 oli myös Iron. Lannoitus kylvön yhteydessä 82 kiloa typpeä, Rikkaruiskutus ja vähän tautiainetta mukaan. Kesäkuun puolella viskalla 16 kiloa lisää typpeä. Lippulehdelle en enää tautiainetta laittanut. Kuivuus alkoi niitata kasvustoa heti sen jälkeen, kun olin ajanut lisää typpeä ja oli siinä ja tässä suliko rakeet. Kasvusto nuutui sellaiseksi, ettei innostanut enää tautiaineiden ruiskutus. Satotaso 4475kg, hlp 74-75kg. tjp 54g.
Tässä pari viimeisintä vuotta. Suurin ongelma ohran viljelyssä on jo pitkään ollut jälkiversoilu. Sitä tuppaa nykyään olemaan melkein joka vuosi. Tuottaa suurta tuskaa kuivauksessa, kun isojyväinen lajike ei meinaa valmistua. Ihan hyvää tavaraa sitten, kun ajetaan siiloon, mutta vie aikaa ja öljyäkin. Tosin öljyn menekki tuntuu oman seurannan mukaan kuitenkin kokonaisuudessaan olevan varsin kohtuullista. Tulee kyllä kulua, mutta ei niin merkittävä menoerä useinkaan, mitä Nesteen kahvilassa voisi jutuista päätellä. Olen koittanut haeskella jälkiversomatonta lajiketta, mutta vielä ei ole vastaan tullut. SS:n kehuma Feedwaykin on osannut versoa pahasti Länsi-Pirkanmaalla. Ilmeisesti suurin syy on kuitenkin kesän olosuhteissa, jotka soveltuvat ohran versomiseen hyvin.
Isu lopetti monitahoisten viljelyn -95. Minä -21. Neljä vuotta kokeilin, ensin Alvaria ja sitten Kaarlea. Viimeksi mainitulla oli ensimmäinen vuosi hyvä, mutta jälkimmäisenä hehtopaino putosi alle 60kg:n. Kävi vähän kalliiksi, kun joutui myymään kotieläintilalle kohtuuhinnalla, kun tärkkiohrasta maksettiin hyvin. Kylällä kaksitahoiset selvästi painavampia ja kauppakelpoisia. Monitahoiset jakautuvat vielä kahteen osaan kasvuajan mukaan. Nuo aikaisemman pään Wolmarit ym. näyttää ottavan kuumista kesistä takkiinsa oikein tosissaan. Kasvustosta tulee matalaa haippua muutamalla kevyellä jyvällä. Huono ohrakasvusto tuntuu myös rasittavan maanrakennetta kovasti. Myöhäiset lajikkeet voivat olla oikeinkin hyviä, jos kesä ei ole vallan mahdoton. Tässä oli Toriaa pitkään ja se oli hyvä lajike. Ainoa miinus lakoherkkyys, joka oli silmiin pistävää. Siksi päätin valita Kaarlen. Ehkä se olisi ollut jonkinmoinen, mutta kyllästyin tuohon yhteen katovuoteen. Osa porukasta täälläpäin jaksaa kyllä sitkeästi vuodesta toiseen jauhaa noiden aikaisten monitahoisten kanssa. Ilmeisesti liittyy siihen aikaiseen puintiin, joka näyttää olevan hyvin tärkeä asia. Kylmäverisemmät ovat siirtyneet jo tovi sitten myöhäisiin kaksitahoisiin, yleensä mallasominaisuus on mukana.
Kaksitahoinen on omien mieltymysten pohjalta se juttu, jossa pysyn. Jos ei tuota jälkiversontaa olisi tämän tästä harmina, voisin ohra-alaa pitää isompanakin. Ohra on kuitenkin helppoa puida ja kylvö onnistuu kohtuu mukavasti. Isojyväisen lajikkeen uskaltaa tuupata 5-6cm ja se jaksaa tulla sieltä ylös. Monitahoinen ilmeisesti jää helpommin kilsiäisten alle. Siinä on se 3cm koulukunta, joka voi olla osasyy heikkoihin tuloksiin. Pinnassa juuret kuivahtaa vielä herkemmin. Takavuosina oli tosiaan niitä vaikeita alkukesiä, kun ohrat ottivat nokkiinsa kovista sateista, mutta niitähän ei ole enää viime vuosina juuri näkynyt. Olen ollut valitettavan laiska vaihtamaan lajikkeita ohran osalta. Scarlett oli pitkään ja se oli aika mukava aikaisuutensa ja hyvän hehtopainon vuoksi. Välillä meni maltaaksikin, mutta ei aina. Oli jotain haljenneita jyviä ja väitettiin lajikeominaisuudeksi. Päätin sitten vaihtaa sen uuteen huippulajikkeeseen nimeltä Tipple. Se oli isojyväinen ja näyttävä, mutta poskettoman tautinen. Ihmettelin sitä heti ensimmäisestä kesästä alkaen, kun oli jo orasvaiheessa tautilaikkua vaikka oli sertijyvää. Tippleä oli paljon meilläpäin, mutta jostain syystä se huikittiin pois jokapuolella melko nopeasti. Koska olin kova mallasohramies, päätin siirtyä Barkeen, joka oli jo vanha lajike, mutta kovin ylistetty mallasohra. Reilulla lannoituksella oli kasvustot monesti laossa, osansa oli vielä läheisellä lehmäajallakin. Kaupalla sanottiin, ettei sellaisten Barkkien kanssa kannata pelleillä, kun maksimisatotaso oli 3t. Kuuntelin nolona ja kerroin, että viittä tonnia on tullut, kun on kaikki pistetty, mitä keksii. Ei puhuttu kaupalla enää mitään. Barken kanssa alkoi tulla näitä jälkiversoiluja eteen ja en muutenkaan enää saanut hyviä satoja. Jälkiversoilusta väitettiin, että lajikeominaisuus. Luovuin siitä ja taisin siirtyä tähän Ironiin. Tällä on nyt menty. En tiedä onko hyvä vai huono lajike. Harbingeriä piti alkaa viljelemään 2017, mutta siinä kävi vähän hassusti, kun tuli sairaalakeikka puintiaikaan ja täytyi vaan jotenkin luovia se puintiaika. Meni Harbingerit samaan siiloon kuin Ironit. Oma osansa oli silläkin, että satotaso ei vaikuttanut ainakaan yhtään paremmalta kuin Ironilla. Hehtopaino oli kyllä korkea ja parempi kuin Ironilla. Minulle on väitetty, että Harbinger on hyvin arka kaikenlaisille kasvinsuojeluaineille ja varsinkin joillekin rikka-aineille. En tiedä onko varsinaista haittaa, mutta menee ruiskutuksen jälkeen huonon näköiseksi.
Olen ohria kylvänyt kynnettyyn, kultivoituun, lautasella aukaistuun, suorakylvönä. Kaikki on toiminut kylvön osalta orastumiseen asti ihan ok. Kasvukausi on sitten pilannut jos sato ei ole onnistunut.
Ohran viljelyn imago ei ole kauhean hääppöinen. Varsinkin rehuohran viljely on melko alhaisessa kastissa. Pidetään näköalattomana, yksinkertaisena ja muuten aliarvostettuna. Näkyy markkinoilla hinnassa heti ensimmäisenä, jos tavaraa on paljon, ohrasta ei tarvitse maksaa mitään. Vanhaan aikaan mallasohran viljely sen sijaan oli jotain. Arvostettua ja mainittua. Varsinkin kun oli Raision kanssa sopimus olemassa. Jossain vaiheessa alkoi liikkua sellaista juttua, että mallasohrasta menee turhan paljon erilaisia miinuksia laatujen osalta ja lopulta hinta on aika lähellä tärkkiohraa. Alkoi olla myös punahomeita ja vähän kaikkea, ettei oikein läpäisty esinäytteiden osalta. Ihmiset alkoivat kyllästyä. Saattoi olla tuo lajikekehityskin sellainen, että tärkkiohrasta tuli paremmin kuin mallaslajikkeesta. Tässä sijainti on sellainen, että Anoralle niitä ohria ensisijaisesti tykätään tuupata. Pari sikapaikkaa ostaa jotain, loput menee, minne menee. Kaikesta huolimatta mallasohraakin pidetään jollain tasolla. RGT planet on ilmeisesti ollut toimiva lajike ja sitä on viljelty.
Tässä nyt jotain mietteitä ohran viljelystä.
Ihan hyvää pohdintaa. Kiitos siitä.
Ensimmäisenä pistää silmään tuo lannoituksen taso. Aika kovia satoja olet ottanut alhaisilla typpitasoilla. Taitaa pellot olla enemmän multaisia kuin meikäläisen pellot?
Mitä lajikevalintaan tulee niin kylhän tuo kakstahoinen kai enemmän antaa anteeksi kuin monitahoinen. Eikä täälläkään muista monitahoisista oikein hyvää kokemusta ole kuin tuosta bragesta. Se on suoriutunut ihan hyvin vaihtelevista kesistä. Mut omat kokemukset on jo sieltä viiden vuoden takaa.
Tuosta muokkaus ja kylvötavasta sen verran et mikäli tietäisi et alkukesästä tulee se ukkoskuuro niin kyntö varmaan paras. Ja jos taas kuivaa koko kesän niin suorakylvölläkin voidaan mennä. Ohra vain on se kaikkein herkin ottamaan nokkiinsa liiasta vedestä tai kuivuudesta. Käytännössä kun mikäli pyrkisi omat rehut tuottamaan niin 100% saisi kylvää ohraa ja satotaso saisi silloinkin olla siellä suomen keskisadon paikkeilla. Vaikka tuon jakaisi kolmelle tai neljälle eri muokkaustavalle niin yhden epäonnistuessa muista pitää jo tulla kovia satoja.. :-\
Jos olisi "rajattomasti" peltoa niin voisi viljellä matalimmallakin satotasoilla ja nolla sadoilla joistakin ja silti rehusiilo täytyisi. Se on sitten todennäköistä ettei tässä ole mitään järkeä. ;D
-
Jos ei ole mäkiä, mikä tahansa ohra kasvaa.
Osa porukasta täälläpäin jaksaa kyllä sitkeästi vuodesta toiseen jauhaa noiden aikaisten monitahoisten kanssa. Ilmeisesti liittyy siihen aikaiseen puintiin, joka näyttää olevan hyvin tärkeä asia.
Kun hetken pitemmälle ajattelee, on aikainen ohra tarkoitettu syysrukiin - erityisesti hybridirukiin - kierron aloittamiseksi. Muuten joutuu kesannoimaan, sekin voi nykyään olla parempi ratkaisu, varsinkin uuden maanparannuskasvituen kanssa.
100-105 vuorokauden ohrat ovat raakoja pitempään kuin nuo kasvupäivät, Meliuksen kanssa sen huomasi, kun kesäkuun 10. päivä kylvetty Vertti oli jo puitu elokuun viimeisellä viikolla, kohtuullinen sato olosuhteisiin nähden, niin toukokuun 3. kylvetty Melius oli valmis vasta syyskuun 20. tienoilla, lähes 10 vrk jatkuvien sateiden jälkeen. Ehkä kahdentuhannen kilon satoero hupeni kuivurissa paistamiseen, ihmettelin, kun Sampon viljaelevaattori ei koskaan aikaisemmin ollut mennyt tukkoon, puristin sitten pulleata maksijyvää sormien välissä, taikinahan sieltä pursui. Meliuksen puintikosteus oli 28 - 32 %, ja säätila oli kostean sumuinen aina vaan.
Silloin myöhäisen kaksitahoisen ohran toiset kasvot antoivat nähtäväksi itsensä.
Muistelisin, että tässä lähitienoilla viljeltiin kuningas mallasohraa, ja ainakin yhtenä kuivana vuonna mallasohra murskattiin peltoon, kun ei kuulemma kannattanut rehuohraksi kuivatella ja rahdata. Että ei tuo rehuohran ongelmaisuus ole uusi asia.
Että se ohra on tavallaan osa syysrukiin - ja -vehnänkin - viljelykiertoa, ja sivutuotteena syntyy viljaa, jota kukaan ei halua.
-SS-
-
Jos ei ole mäkiä, mikä tahansa ohra kasvaa.
Osa porukasta täälläpäin jaksaa kyllä sitkeästi vuodesta toiseen jauhaa noiden aikaisten monitahoisten kanssa. Ilmeisesti liittyy siihen aikaiseen puintiin, joka näyttää olevan hyvin tärkeä asia.
Kun hetken pitemmälle ajattelee, on aikainen ohra tarkoitettu syysrukiin - erityisesti hybridirukiin - kierron aloittamiseksi. Muuten joutuu kesannoimaan, sekin voi nykyään olla parempi ratkaisu, varsinkin uuden maanparannuskasvituen kanssa.
100-105 vuorokauden ohrat ovat raakoja pitempään kuin nuo kasvupäivät, Meliuksen kanssa sen huomasi, kun kesäkuun 10. päivä kylvetty Vertti oli jo puitu elokuun viimeisellä viikolla, kohtuullinen sato olosuhteisiin nähden, niin toukokuun 3. kylvetty Melius oli valmis vasta syyskuun 20. tienoilla, lähes 10 vrk jatkuvien sateiden jälkeen. Ehkä kahdentuhannen kilon satoero hupeni kuivurissa paistamiseen, ihmettelin, kun Sampon viljaelevaattori ei koskaan aikaisemmin ollut mennyt tukkoon, puristin sitten pulleata maksijyvää sormien välissä, taikinahan sieltä pursui. Meliuksen puintikosteus oli 28 - 32 %, ja säätila oli kostean sumuinen aina vaan.
Silloin myöhäisen kaksitahoisen ohran toiset kasvot antoivat nähtäväksi itsensä.
Muistelisin, että tässä lähitienoilla viljeltiin kuningas mallasohraa, ja ainakin yhtenä kuivana vuonna mallasohra murskattiin peltoon, kun ei kuulemma kannattanut rehuohraksi kuivatella ja rahdata. Että ei tuo rehuohran ongelmaisuus ole uusi asia.
Että se ohra on tavallaan osa syysrukiin - ja -vehnänkin - viljelykiertoa, ja sivutuotteena syntyy viljaa, jota kukaan ei halua.
-SS-
Niin kasvaahan ne jotain, mut mitään 5 tai 6 tonnin päällikkö satoja on turha odottaa. Ainakaan mä en ikinä noita saanut yhdeltäkään lohkolta koskaan. Vehnällä ja kauralla tuo sentää joskus toteutui jossain lohkolla vaikka kokonaisuus (keskisato) sitten tippuikin alemmas.
Tai silloin eivät kasva jos sattuu se rankkasade kesäkuun alkuun, vuorokausi veden alla ja homma on taputeltu.
Markkina on mikä on ja en mäkään rehuohraa viljelisi ellei sillä itselle ole käyttöä. Ymmärrän kyllä hyvin et sen viljely on vähentynyt...
-
Hyvä kysymys. En tiedä.
Menneenä kesänä viljelyssä Iron. Lannoitus 80 kiloa typpeä, rikkaruiskutus kertaalleen. Satotaso 3875, hlp 68kg.
Kesällä 22 oli myös Iron. Lannoitus kylvön yhteydessä 82 kiloa typpeä, Rikkaruiskutus ja vähän tautiainetta mukaan. Kesäkuun puolella viskalla 16 kiloa lisää typpeä. Lippulehdelle en enää tautiainetta laittanut. Kuivuus alkoi niitata kasvustoa heti sen jälkeen, kun olin ajanut lisää typpeä ja oli siinä ja tässä suliko rakeet. Kasvusto nuutui sellaiseksi, ettei innostanut enää tautiaineiden ruiskutus. Satotaso 4475kg, hlp 74-75kg. tjp 54g.
Tässä pari viimeisintä vuotta. Suurin ongelma ohran viljelyssä on jo pitkään ollut jälkiversoilu. Sitä tuppaa nykyään olemaan melkein joka vuosi. Tuottaa suurta tuskaa kuivauksessa, kun isojyväinen lajike ei meinaa valmistua. Ihan hyvää tavaraa sitten, kun ajetaan siiloon, mutta vie aikaa ja öljyäkin. Tosin öljyn menekki tuntuu oman seurannan mukaan kuitenkin kokonaisuudessaan olevan varsin kohtuullista. Tulee kyllä kulua, mutta ei niin merkittävä menoerä useinkaan, mitä Nesteen kahvilassa voisi jutuista päätellä. Olen koittanut haeskella jälkiversomatonta lajiketta, mutta vielä ei ole vastaan tullut. SS:n kehuma Feedwaykin on osannut versoa pahasti Länsi-Pirkanmaalla. Ilmeisesti suurin syy on kuitenkin kesän olosuhteissa, jotka soveltuvat ohran versomiseen hyvin.
Isu lopetti monitahoisten viljelyn -95. Minä -21. Neljä vuotta kokeilin, ensin Alvaria ja sitten Kaarlea. Viimeksi mainitulla oli ensimmäinen vuosi hyvä, mutta jälkimmäisenä hehtopaino putosi alle 60kg:n. Kävi vähän kalliiksi, kun joutui myymään kotieläintilalle kohtuuhinnalla, kun tärkkiohrasta maksettiin hyvin. Kylällä kaksitahoiset selvästi painavampia ja kauppakelpoisia. Monitahoiset jakautuvat vielä kahteen osaan kasvuajan mukaan. Nuo aikaisemman pään Wolmarit ym. näyttää ottavan kuumista kesistä takkiinsa oikein tosissaan. Kasvustosta tulee matalaa haippua muutamalla kevyellä jyvällä. Huono ohrakasvusto tuntuu myös rasittavan maanrakennetta kovasti. Myöhäiset lajikkeet voivat olla oikeinkin hyviä, jos kesä ei ole vallan mahdoton. Tässä oli Toriaa pitkään ja se oli hyvä lajike. Ainoa miinus lakoherkkyys, joka oli silmiin pistävää. Siksi päätin valita Kaarlen. Ehkä se olisi ollut jonkinmoinen, mutta kyllästyin tuohon yhteen katovuoteen. Osa porukasta täälläpäin jaksaa kyllä sitkeästi vuodesta toiseen jauhaa noiden aikaisten monitahoisten kanssa. Ilmeisesti liittyy siihen aikaiseen puintiin, joka näyttää olevan hyvin tärkeä asia. Kylmäverisemmät ovat siirtyneet jo tovi sitten myöhäisiin kaksitahoisiin, yleensä mallasominaisuus on mukana.
Kaksitahoinen on omien mieltymysten pohjalta se juttu, jossa pysyn. Jos ei tuota jälkiversontaa olisi tämän tästä harmina, voisin ohra-alaa pitää isompanakin. Ohra on kuitenkin helppoa puida ja kylvö onnistuu kohtuu mukavasti. Isojyväisen lajikkeen uskaltaa tuupata 5-6cm ja se jaksaa tulla sieltä ylös. Monitahoinen ilmeisesti jää helpommin kilsiäisten alle. Siinä on se 3cm koulukunta, joka voi olla osasyy heikkoihin tuloksiin. Pinnassa juuret kuivahtaa vielä herkemmin. Takavuosina oli tosiaan niitä vaikeita alkukesiä, kun ohrat ottivat nokkiinsa kovista sateista, mutta niitähän ei ole enää viime vuosina juuri näkynyt. Olen ollut valitettavan laiska vaihtamaan lajikkeita ohran osalta. Scarlett oli pitkään ja se oli aika mukava aikaisuutensa ja hyvän hehtopainon vuoksi. Välillä meni maltaaksikin, mutta ei aina. Oli jotain haljenneita jyviä ja väitettiin lajikeominaisuudeksi. Päätin sitten vaihtaa sen uuteen huippulajikkeeseen nimeltä Tipple. Se oli isojyväinen ja näyttävä, mutta poskettoman tautinen. Ihmettelin sitä heti ensimmäisestä kesästä alkaen, kun oli jo orasvaiheessa tautilaikkua vaikka oli sertijyvää. Tippleä oli paljon meilläpäin, mutta jostain syystä se huikittiin pois jokapuolella melko nopeasti. Koska olin kova mallasohramies, päätin siirtyä Barkeen, joka oli jo vanha lajike, mutta kovin ylistetty mallasohra. Reilulla lannoituksella oli kasvustot monesti laossa, osansa oli vielä läheisellä lehmäajallakin. Kaupalla sanottiin, ettei sellaisten Barkkien kanssa kannata pelleillä, kun maksimisatotaso oli 3t. Kuuntelin nolona ja kerroin, että viittä tonnia on tullut, kun on kaikki pistetty, mitä keksii. Ei puhuttu kaupalla enää mitään. Barken kanssa alkoi tulla näitä jälkiversoiluja eteen ja en muutenkaan enää saanut hyviä satoja. Jälkiversoilusta väitettiin, että lajikeominaisuus. Luovuin siitä ja taisin siirtyä tähän Ironiin. Tällä on nyt menty. En tiedä onko hyvä vai huono lajike. Harbingeriä piti alkaa viljelemään 2017, mutta siinä kävi vähän hassusti, kun tuli sairaalakeikka puintiaikaan ja täytyi vaan jotenkin luovia se puintiaika. Meni Harbingerit samaan siiloon kuin Ironit. Oma osansa oli silläkin, että satotaso ei vaikuttanut ainakaan yhtään paremmalta kuin Ironilla. Hehtopaino oli kyllä korkea ja parempi kuin Ironilla. Minulle on väitetty, että Harbinger on hyvin arka kaikenlaisille kasvinsuojeluaineille ja varsinkin joillekin rikka-aineille. En tiedä onko varsinaista haittaa, mutta menee ruiskutuksen jälkeen huonon näköiseksi.
Olen ohria kylvänyt kynnettyyn, kultivoituun, lautasella aukaistuun, suorakylvönä. Kaikki on toiminut kylvön osalta orastumiseen asti ihan ok. Kasvukausi on sitten pilannut jos sato ei ole onnistunut.
Ohran viljelyn imago ei ole kauhean hääppöinen. Varsinkin rehuohran viljely on melko alhaisessa kastissa. Pidetään näköalattomana, yksinkertaisena ja muuten aliarvostettuna. Näkyy markkinoilla hinnassa heti ensimmäisenä, jos tavaraa on paljon, ohrasta ei tarvitse maksaa mitään. Vanhaan aikaan mallasohran viljely sen sijaan oli jotain. Arvostettua ja mainittua. Varsinkin kun oli Raision kanssa sopimus olemassa. Jossain vaiheessa alkoi liikkua sellaista juttua, että mallasohrasta menee turhan paljon erilaisia miinuksia laatujen osalta ja lopulta hinta on aika lähellä tärkkiohraa. Alkoi olla myös punahomeita ja vähän kaikkea, ettei oikein läpäisty esinäytteiden osalta. Ihmiset alkoivat kyllästyä. Saattoi olla tuo lajikekehityskin sellainen, että tärkkiohrasta tuli paremmin kuin mallaslajikkeesta. Tässä sijainti on sellainen, että Anoralle niitä ohria ensisijaisesti tykätään tuupata. Pari sikapaikkaa ostaa jotain, loput menee, minne menee. Kaikesta huolimatta mallasohraakin pidetään jollain tasolla. RGT planet on ilmeisesti ollut toimiva lajike ja sitä on viljelty.
Tässä nyt jotain mietteitä ohran viljelystä.
Tuosta Mallasohran viljelyn arvostuksesta, täällä päin kartanot ja muut isot tilat joilla ei ollut eläimiä viljeli sitä. Muilla sitten oli jurttia ja rehuviljan viljelyä. Sitten jossain tuki muutoksessa vehnä rupesi saamaan samat tuet kuin ohra, siitä alkoi vehnä hype.
-
Ohraongelma ratkeaisi niinkin että hommaat kunnon valssimyllyn syötät potseille vehnää. Joitain teknisiä onglemia saattaa kyllä tulla varsinkin jos on liemiruokinta...
On liemiruokinta.
Mielenkiintoinen näkemys et vehnä valssimyllyllä olisi toimiva. Luulisi ettei ne ravintoarvot muutu siitä mites sen viljan jauhaa..
Vehnäkaura seos voisi olla toimiva. Ja tuota täytyy tutkia tarkemmin...
Ei ravintoarvot mihinkään muutu siitä millä jauhaa mutta tekniset ominaisuudet muuttuvat. Vasaramylly tekee jauhoa melkein mistä vain metallia pehmeämmästä ilman suurempaa säätämistä tai perään katsomista. Valssimylly vaatii enemmän säätämistä koska se runttaa jyvän rikki mureniksi. Pienet jyvät voivat mennä kokonaisinakin läpi. Kuoret jäävät joka tapauksessa enemmän ja vähemmän isoiksi palasiksi. Kuoren kappaleet saattavat takertua liemiruokkijan venttileihin aiheuttaen vuotoja, tukeutumisia yms. vähemmän mukavaa..
Vasaramyllyllä vehnästä tulee helposti liian hienoa mikä lisää mahahaavojen riskiä.
-
Ohraongelma ratkeaisi niinkin että hommaat kunnon valssimyllyn syötät potseille vehnää. Joitain teknisiä onglemia saattaa kyllä tulla varsinkin jos on liemiruokinta...
On liemiruokinta.
Mielenkiintoinen näkemys et vehnä valssimyllyllä olisi toimiva. Luulisi ettei ne ravintoarvot muutu siitä mites sen viljan jauhaa..
Vehnäkaura seos voisi olla toimiva. Ja tuota täytyy tutkia tarkemmin...
Ei ravintoarvot mihinkään muutu siitä millä jauhaa mutta tekniset ominaisuudet muuttuvat. Vasaramylly tekee jauhoa melkein mistä vain metallia pehmeämmästä ilman suurempaa säätämistä tai perään katsomista. Valssimylly vaatii enemmän säätämistä koska se runttaa jyvän rikki mureniksi. Pienet jyvät voivat mennä kokonaisinakin läpi. Kuoret jäävät joka tapauksessa enemmän ja vähemmän isoiksi palasiksi. Kuoren kappaleet saattavat takertua liemiruokkijan venttileihin aiheuttaen vuotoja, tukeutumisia yms. vähemmän mukavaa..
Vasaramyllyllä vehnästä tulee helposti liian hienoa mikä lisää mahahaavojen riskiä.
Juu se on vain tuo vehnä nyt se jota ollaan ruokinnassa hyljeksimässä juuri tuon kuidun puutteen vuoksi. Samoin kun vehnässä paljon energiaa suhteessa valkuaiseen niin valkuaislisää (=kallista) annettava muuta kautta. Lysiini myös vehnässä alhainen jolloin sitä tulisi saada tiivisteen joukossa enempi.
Yksinkertaisuudessaan vehnä sinänsä ainoana viljana paperilla toimii mut käytännössä ei. Ohra toimii ainoana ja koko ketjua on rakennettu sen mukaan. Eli täydennysrehut on suunniteltu ohran mukaan. Kaura no aiemmin ei kai yksinään toimi ja ei kai se vieläkään. Nyt kuitenkin kauran osuutta ruokinnassa ollaan lisäämässä kun on huomattu juuri et mitä kuidun puute aiheuttaa..
Eli kylväkään vain sitä kauraa kyl sille menekkiä löytyy kotimaisista rehunkäyttäjistäkin tulevaisuudessa..
-
Menneenä kesänä viljelyssä Iron. Lannoitus 80 kiloa typpeä, rikkaruiskutus kertaalleen. Satotaso 3875, hlp 68kg.
Tyypillinen sato, jos kesällä satoi kerran. Lisäksi taitaa olla kaatoa pelloissa vain senttejä per kilometri, eikä 20 metriä / km.
Sisämaan ero on kuivanakin vuotena ne harvat iltapäiväkuurot tai lämpöukkoset, jotka loistavat poissaolollaan rannikolla. Lähinnä niitä Cumulonimbus-pilviä voi ihailla iltapäivisin mäen päältä pohjoisen suunnassa, jossakin 50-100 km päässä. Kuiva merituuli krapisee heinikossa.
(https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/4/45/Big_Cumulonimbus.JPG/525px-Big_Cumulonimbus.JPG)
-SS-
-
Eli kylväkään vain sitä kauraa kyl sille menekkiä löytyy kotimaisista rehunkäyttäjistäkin tulevaisuudessa..
Nyt kun on se kiinnitetty vientikaurajutska varmaan ihan kaikilla, niin kyllä tuo aikaisemmin mainitsemani sopimusylijäämän hinnoittelumalli voisi toimia. Käy läpi lähiviljelijöiden kanssa, mitä mieltä he ovat, minusta se on toimiva kompromissi, takuu maksimihinta ilman määräsitoumusta vähentää viljelijän määräriskiä ja viljan käyttäjän hintariskiä.
Joku paperi varmaan pitäisi keksiä, ei aavistustakaan, mitä sellaiseen tulisi kirjata.
-SS-
-
Jos ei ole mäkiä, mikä tahansa ohra kasvaa.
Osa porukasta täälläpäin jaksaa kyllä sitkeästi vuodesta toiseen jauhaa noiden aikaisten monitahoisten kanssa. Ilmeisesti liittyy siihen aikaiseen puintiin, joka näyttää olevan hyvin tärkeä asia.
Kun hetken pitemmälle ajattelee, on aikainen ohra tarkoitettu syysrukiin - erityisesti hybridirukiin - kierron aloittamiseksi. Muuten joutuu kesannoimaan, sekin voi nykyään olla parempi ratkaisu, varsinkin uuden maanparannuskasvituen kanssa.
100-105 vuorokauden ohrat ovat raakoja pitempään kuin nuo kasvupäivät, Meliuksen kanssa sen huomasi, kun kesäkuun 10. päivä kylvetty Vertti oli jo puitu elokuun viimeisellä viikolla, kohtuullinen sato olosuhteisiin nähden, niin toukokuun 3. kylvetty Melius oli valmis vasta syyskuun 20. tienoilla, lähes 10 vrk jatkuvien sateiden jälkeen. Ehkä kahdentuhannen kilon satoero hupeni kuivurissa paistamiseen, ihmettelin, kun Sampon viljaelevaattori ei koskaan aikaisemmin ollut mennyt tukkoon, puristin sitten pulleata maksijyvää sormien välissä, taikinahan sieltä pursui. Meliuksen puintikosteus oli 28 - 32 %, ja säätila oli kostean sumuinen aina vaan.
Silloin myöhäisen kaksitahoisen ohran toiset kasvot antoivat nähtäväksi itsensä.
Muistelisin, että tässä lähitienoilla viljeltiin kuningas mallasohraa, ja ainakin yhtenä kuivana vuonna mallasohra murskattiin peltoon, kun ei kuulemma kannattanut rehuohraksi kuivatella ja rahdata. Että ei tuo rehuohran ongelmaisuus ole uusi asia.
Että se ohra on tavallaan osa syysrukiin - ja -vehnänkin - viljelykiertoa, ja sivutuotteena syntyy viljaa, jota kukaan ei halua.
-SS-
Mutta kun selitykseksi ei käy edes syysviljavalmius, koska sitä ei olla valmiita viljelemään missään olosuhteissa, koska talvi sen vie kuitenkin ja työmäärä on iso, eikä siitä tule miksikään. Asiasta ei tarvitse edes keskustella. Piste. ;D
-
Kyllä syysvilja on ainoa joka toimii täällä ilmastoalueella, ohra ja öljykasvi eivät tässä todennäköisesti toimi, onhan niitä yksittäisiä vuosia, jolloin saa niitä rock'n roll satoja, mutta olen jo melko varma, että ei onnistu.
Syysvehnät toimivat useimmiten, kunhan välttää vaakasuoria pellon pintoja. Nyt näkee ne jäätiköt, mitkä eivät oikein toimi.
(http://www.viistonninen.com/muut/koe/Ruis_jaatikko.jpg)
Kuva: ruis on alkanut Salon laaksossa jo paljastua. 50 km itään voi olla heikompi juttu
-SS-
-
Onko toi siinä Piihovin aukealla?
-
Niin kasvaahan ne jotain, mut mitään 5 tai 6 tonnin päällikkö satoja on turha odottaa. Ainakaan mä en ikinä noita saanut yhdeltäkään lohkolta koskaan. Vehnällä ja kauralla tuo sentää joskus toteutui jossain lohkolla vaikka kokonaisuus (keskisato) sitten tippuikin alemmas.
Mä olen saanut kovimman sadon monitahoisella, taisi olla Einari silloin. Se piti vaan saada puitua ennen kuin kaikki tähkät ovat pudonneet maahan...
Sattui sellainen hikevä kevät ja kesä niin tuohan kasvoi aivan hulluna. Tarkat kilot ei ole tiedossa mutta yli 6 tonnia kuitenkin. Jyvätkään eivät olleet ihan tikkuja.
Keskiarvona kuitenkin 2-tahoiset ovat olleet viljelyvarmimpia eikä koskaan ole ollut hlp-ongelmaa tms.
-
Kyllä syysvilja on ainoa joka toimii täällä ilmastoalueella, ohra ja öljykasvi eivät tässä todennäköisesti toimi, onhan niitä yksittäisiä vuosia, jolloin saa niitä rock'n roll satoja, mutta olen jo melko varma, että ei onnistu.
Syysvehnät toimivat useimmiten, kunhan välttää vaakasuoria pellon pintoja. Nyt näkee ne jäätiköt, mitkä eivät oikein toimi.
(http://www.viistonninen.com/muut/koe/Ruis_jaatikko.jpg)
Kuva: ruis on alkanut Salon laaksossa jo paljastua. 50 km itään voi olla heikompi juttu
-SS-
Vai Onkos toi Salon kaupungin eteläpuolelta? Onko vasemmalla taustalla Salo golf? Entisessä elämässä tuli käytyä lätkimässä kolopalloa tuolla.. 8)
-
Kyllä syysvilja on ainoa joka toimii täällä ilmastoalueella, ohra ja öljykasvi eivät tässä todennäköisesti toimi, onhan niitä yksittäisiä vuosia, jolloin saa niitä rock'n roll satoja, mutta olen jo melko varma, että ei onnistu.
Syysvehnät toimivat useimmiten, kunhan välttää vaakasuoria pellon pintoja. Nyt näkee ne jäätiköt, mitkä eivät oikein toimi.
(http://www.viistonninen.com/muut/koe/Ruis_jaatikko.jpg)
Kuva: ruis on alkanut Salon laaksossa jo paljastua. 50 km itään voi olla heikompi juttu
-SS-
Vai Onkos toi Salon kaupungin eteläpuolelta? Onko vasemmalla taustalla Salo golf? Entisessä elämässä tuli käytyä lätkimässä kolopalloa tuolla.. 8)
Kyllä sanoisin, että on Salon golfkentän vierestä otettu kuva.
-
Semmosta tosi halpaa vuokrapeltoa. ::) ;D
-
Semmosta tosi halpaa vuokrapeltoa. ::) ;D
Kaupungin vuokramaita?
-
Mutta itse kuvaan. Eikö siinä ole järvi? Vai hämääkö kuva. Täällä 100 km idempänä on ainakin rukiilla hyvät oltavat, puolimetriä lunta ja jäästä ei tietoa. Voihan ne tietty olla kuolleet nyt kun maa on sulaa täysin. Tulee taas sellainen kevät kun lumet sulaa niin pellot on lähes heti muokkauskunnossa
-
Kuvassa on erilaisilla valkoisilla maanparannusaineilla kyllästetty entinen pitkäaikainen sokerijuurikaspelto.
Tien kahta puolta on palstoja, joilta vettä poistetaan varmaankin pumppaamalla, koska lähistön Mahtinaisentien alikulku on *maanpintaan asti* kesäisinkin täynnä vettä, paitsi kun pumput toimivat.
Pellossa on hyvä rukiinoras, ja se sai jäätikön päällensä varmaan jo runsas kuukausi sitten. Nyt jäätikön päällä oli uutta vettä, koska perjantaina ja toissayönä satoi 15-18 mm vettä. Mutta toivottavasti pinta sulaa muutamassa viikossa. Omat palstat ovat lumisia ja 10 cm kiintojää siellä alla. Lumet sulavat jäätikkövaiheen kautta joskus sitten. Tulee hyvä kevätvehnän kylvöalusta.
Voin kyllä todeta, että syysvilja on paremmin sisämaan ja toisaalta lumettoman merenrannan kasvi, mutta juuri tämä sopiva jäätikkötalvietäisyys tekee syysviljan viljelyn paljon jännemmäksi.
-SS-
-
Kuvassa on erilaisilla valkoisilla maanparannusaineilla kyllästetty entinen pitkäaikainen sokerijuurikaspelto.
Tien kahta puolta on palstoja, joilta vettä poistetaan varmaankin pumppaamalla, koska lähistön Mahtinaisentien alikulku on *maanpintaan asti* kesäisinkin täynnä vettä, paitsi kun pumput toimivat.
Pellossa on hyvä rukiinoras, ja se sai jäätikön päällensä varmaan jo runsas kuukausi sitten. Nyt jäätikön päällä oli uutta vettä, koska perjantaina ja toissayönä satoi 15-18 mm vettä. Mutta toivottavasti pinta sulaa muutamassa viikossa. Omat palstat ovat lumisia ja 10 cm kiintojää siellä alla. Lumet sulavat jäätikkövaiheen kautta joskus sitten. Tulee hyvä kevätvehnän kylvöalusta.
Voin kyllä todeta, että syysvilja on paremmin sisämaan ja toisaalta lumettoman merenrannan kasvi, mutta juuri tämä sopiva jäätikkötalvietäisyys tekee syysviljan viljelyn paljon jännemmäksi.
-SS-
Ehkä osun sitten sinun kanssasi samalle vyöhykkeelle kun ei ole mitenkään varmaa et joka vuosi saa edes syyskasvin talvehtimaan. Nytkin syksyllä jo tiputteli vettä sen verran et notkopaikat olisivat takuulla tyhjiä ja niitähän riittää näillä ns. Tasaisilla pelloilla.
Sanoisin et viidestä vuodesta ehkä kerran onnistuu ok hyvin, kaks kertaa niin et erittäin aukkoisena on keväällä et saa sit miettiä mitä tekee ja pari kertaa on sit selvä peli..
-
Minähän olen pitänyt ohraa semmosena helppona ja varmana viljeltävänä muihin kevätviljoihin verrattuna mutta ehkä täältä Hämeestä ei auta huudella mitään. ;D
-
Minähän olen pitänyt ohraa semmosena helppona ja varmana viljeltävänä muihin kevätviljoihin verrattuna mutta ehkä täältä Hämeestä ei auta huudella mitään. ;D
Hiekkasia, multasia vai turvemaita?
-
Minähän olen pitänyt ohraa semmosena helppona ja varmana viljeltävänä muihin kevätviljoihin verrattuna mutta ehkä täältä Hämeestä ei auta huudella mitään. ;D
Hiekkasia, multasia vai turvemaita?
Hiue, hiesu, hieta sillai vuorotellen ja keskenään sekaisin päämaalajit. Kaikkea muutakin löytyy, hiekkaa, savea ja eloperäistä mutta noi on kokonaisuuden kannalta ne tärkeimmät. Ei mitään kauhean hikeviä mutta kevätkynnettäviä kuitenkin.
Mulla on ollut pääasiassa aikaisia monitahoisia alunperin siksi että sillä saa tasattua sadonkorjuuaikaa, aikaisuus itsessään ei ole muuten mikään itsetarkoitus. 2-tahoista myös ollut välillä siinä rinnalla kasvamassa. Kummassakin omat hyvät puolensa, toki tuo aikaisten ohrien kavurytmi tekee sen että on herkempi kasvun alkuvaiheessa kun kehittyminen älyttömän nopeaa mutta voi kyllä ihmeesti korjata myöhemmin kasvukaudella heikonkin näköistä alkua.
Laskin juuri hiljakkoin että ohrien keskisato 2012-2022 on ihan karvan yli 5tn/ha. Ihan ok vuodet huomioiden vaikka itsestä tuntuu että monessa kohtaa olisi parantamisen varaa. ::)