No, jopas olikin romantiikkaa, kun nukkumaan vääntyy ja minä nousin vasta ylös.. Mutta toisaalta tuohan todistaa vain miehen turnajaiskestävyyttä.. Eli mihinkään todella pikaseen ei tarvitse tyytyä, vaan kirmailu voikin kestää koko yön.
Ainahan sitä valitetaan siitä, ettei suomalainen mies kestä...
Ja tuosta romantiikasta voidaan tietysti olla montaa mieltä..tarkoittaako se kynttiläillallisia, missä pitää koko ajan varoa sitä kynttilän lepattavaa liekkiä, ettei vain pala sormet tai silmät siinä roihussa..
Vai olisiko se sittenkin se tikkumakkara savuttavan nuotion äärellä..ensin puhaltaa ja puhkuu, että saa tuoreet ja osittain vettä valuvat puut syttymään. Sitten alkaakin tuulla sopivasti ja pyörittää sitä mustan puhuvaa savua..Siinä sitä silmät vettä valuen yritetään sitä makkaran kylkeä saada edes mustaksi.. Siinä on kyllä suuret mahdollisuudet roihahtamiselle, mutta kumpi nuotio vai lempi..se jää tietysti nähtäväksi..
Vai olisiko kumminkin viisainta jättää tulitikut kokonaan rääpimättä, ja siirryttävä pitkälle kävelylle rantahietikolle ja katsella kuinka aurinko painuu mailleen..siinä sitä meren liplatusta kuunnellen vajota toisen kainaloon ja herkistyä kahden sydämen lyödessä samaan tahtiin... Eipä kuulosta hääviltä, ensinnäkin se meren liplatus on todennäköisesti myrskyn kohinaa ja sateen ropinaa.. ja se märkä hiekka siellä croksin sisällä hiertää ikävästi, joten mitään sydämen lyöntejä siinä ei kuunneltaisi vain vihaisen akan kiroamista..
Nyt pitää tätä romantiikkaa vielä mietiskellä..
