Mulle kuulostaa äkkiä kulujen maksimoimiselta yhtälö että osan tekee itse ja toisen osan urakoitsija. Yhtälöä voi varmistaa viellä tekemällä monella tavalla eli sekä silppurilla että paaliin. Jotenkin on tunne että tekee millä tekee mutta vain yhden toimesta yhdellä tavalla niin lopputulos on kustannustehokkain.
Edellisessä viestissä muuten oli klassinen esimerkki kun ei lasketa ommantyön osuutta.
Omalle työlle jokainen voi laskea niin korkean tuntihinnan, kuin tarpeelliseksi katsoo (jos kokee, että voi olla vaihtoehtoisesti jossain tuottavammassa työssä "ajallisuusuuskustannus") tai esimerkiksi netissä roikkumassa. Tällöin voi laittaa nautinnollista arvoa omalle ajalleen 30 €/h, jolloin oman työn arvo samaan aikaan tehdyssä oman rehun korjuussa täytyy ylittää rajakustannus joka on 30 €/h. Tällainen tila saattaa olla "joustamattomien" työmarkkinoiden armoilla, jolloin on vaikeaa löytää työtehtäviin tekijöitä omista tai palkatun henkilöstön joukosta kilpailukykyiseen hintaan.
Minun mielestäni pienemmällä tilalla, jossa rehua tehdään 15-40 ha ja on olemassa jokin lähes arvoton koneketju, mutta sillä voi tehdä laadukasta rehua, tulee tämä osa suhteellisen edulliseksi muihin vaihtoehtoihin nähden. Vaihtoehdot ovat kaluston uusiminen tai kokonaan urakoitsijalla tekeminen.
annti-x taisi mainita, että useimmat tilat joutuvat omistamaan kuitenkin jotain omaakin kalustoa tuotannon pyörittämiseen.