Älä nyt, ucd:lle kaikki monipuolisuus, olemassaolevien paikallisten resurssien mukaan eläminen sekä käsityö ovat vääränvärinen vaate. Ja bisneksessä kuten muussakin elämässä pitää tehdä kompromisseja. Hoidetaan naapurin talon takana olevaa 10 aarin peltoplänttiä (ja kehutaan kuinka hyvä lohko se onkaan), jotta saadaan vuokrattua myös se kunnon 6 ha lohko sieltä entiseltä takanevalta, josta ojituksen jälkeen tulikin paras lohkosi...
Ja liian monimutkainen koneistus lisää aina särkymävaaraa, sekä itse koneissa että eritoten mahdollisten lomitus/sijaisjärjestelyjen ajaksi. Näin siis kun ollaan perheviljelmäluokassa. ucd tietysti hakee sitä, että pitää olla tehdaslogiikalla toimiva yksikkö, jossa ulkopuolista apua ei tarvitse. Sen kokoluokan laitoksissa aika iso osa tämänhetkisestä maatalouden yhteiskunnallisesta hyväksyttävyydestä/lisäarvosta vaan tipahtaa pois.
Petri
Höpöti petri, äläs sorru oikaisuihin... Tälläkertaa olen ottanut kantaa lähinnä parsinavaten virittelyyn.... luulisi Petrinkin todenneen parsinavetan vakavat eläinhyvinvointi puutteet, joita ei raudalla parannetta ja vaikka parsinavetta olisikin tuottajan mielestä parasta mitä lehmä haluaa, niin kuluttajien kanta on kuitenkin eri ja selkeä näkemys niiden kieltämiseenkin leijuu ilmassa. Nyt parsinavetan ongelmia on tässä topicissa paikkailtu vain työ suorittajan näkökulmasta ja siinäkin aika lyhyjänteisellä ajattelulla.
Ikävä fakta tulee olemaan, että näillä pienillä perusmaitotiloilla ei tule jatkossa järkevää elintasoa saavuttamaan. Mtk:n ja kepuvalion maitoperhejargoniin toki voi uskoa ken haluaa... Omavaraistalous on sitten eriasia, mutta luulen että siihen lähtijöitä / pitempään jatkajia ei ole kovinkaan monta.
Ainahan voi katsella ja kuulostella miten busines menee, mutta järjettämän pitkiä katsastelukausia ei ole järkevää pitää, kyllä koviakin päätöksiä pitää saada aikaiseksi 3-5 vuodessa. Aikas usein nämä "aika ei ole vielä kypsä" katsastelijat eivät sitten uransa aikana kummosia saa tehdyksi.
Huonokin päätös on yrittämisessäkin parempi kuin että ei pysty jahkailuiltaan tekemään mitään päätöstä.
Joskus itsekin sortui näihin Petrin kanonisoimiin "pikku hiljaa ja varovasti" virittelyihin.... useinmiten ne kuitenkin korvattiin muutaman vuoden päästä nykyaikaisemmalla tavalla. Usein ratkaisu oli jo alussa mielessä, mutta jonkinlainen "nuukuus" iski ja lopputulema oli sitten hiukan kalliinpikin kuin jos oltas tehty alunalkaen kerralla kunnollista. Eli se visio mihin ollaan menossa pitää olla aina yrittäjällä kirkkaana mielessä.... ajopuu touhu on kallista.