Tuli tossa mieleen kun toi Niinistö "tyhmempi" on päässy julkisuuteen että onko suomelle hyväksi että jollekkin ministerinpaikalle laitetaan fanaattisen ryhmän johtaja. Vihreiden ainut agenda on kuitenkin luonnon säästäminen kaikin keinoin niin tuoko tällainen ministeri tarpeeksi laajan näkemyksen asialle.
Vähän sama ilmiö tulee ilmi meidän "orvosta" maatalousministeristä. Kun paikalle tuli ihminen joka ei nyt oikein tienny mistään mitään niin ne hassut kommentit mitä on tullu on ollu alan kannalta aika positiiviset. Viellä kun saisi jotain aikaiseksi niin olisi ihan hyvä. Tilanne voisi olla eri jos paikalla istuisi joku 6 polven aivopesty maanviljelijän poika, ammattilainen jonka näkemys voisi olla aika kapea.
Vihreiden agenda on kyllä jokin muu kuin luonnon säästäminen. Se oli sitä silloin, kun Koijärven veteraanit ja Pentti Linkolan ja Eero Paloheimon kaltaiset älyköt liikkeen perustivat.
Linkola, jolle elämän suojelu makrotasolla on ainoa agenda, jätti Vihreät jo 1990-luvun lopussa, kun ei voinut ymmärtää, miten kokouksiin tullaan latkimaan punaviiniä ja soittamaan pan-huilua, vaikka pitäisi olla aivot terävinä pohtimassa keinoja, joilla maailmanloppua saataisiin edes lykättyä. Linkola on avoimesti sanoutunut irti kannabismyönteisyydestä, homoseksuaalisuudella elämöimisestä, kasvissyönnin autuudesta ja kaikesta kansainvälisestä solidaarisuudesta, jonka perusteella täältä raahataan resursseja kehitysmaihin tai niistä ihmisiä tänne.
Professori Paloheimo sai tarpeekseen Sinnemäkeläis-Soininvaaralaisen siiven tultua valtaan ja alkaessa saarnata betonirakentamisen, urbaanin elämäntyylin ja latte-kahvin varaan rakennettujen elinkeinojen ekologisuudesta.
Useimmat Koijärven risuparroistakin on sheivattu ja kurssi veivattu muuhun suuntaan. Saattaa jollain villekomsilla vieläkin olla jäsenkirja, mutta mitään sanan valtaa ei enää ole tämän villeniinistöläis-sinisaarelalaisen, ulkomailla koulutetun militanttivihreän siiven päästyä valtaan.
Mutta johtopäätöksestä olen samaa mieltä kanssasi: ei enää koskaan Vihreää ympäristöministeriksi. Eikä mielellään muuksikaan ministeriksi.
Mitä Orpoon tulee, näkisin, että hänellä on vilpitön tahto ja puhdas mieli. Korkeaojat, anttilat ja koskisetkin tuntevat elinkeinon arjen ja toimintaympäristön liian hyvin. Heitä ei enää hätkähdytä mikään. Heille pinta-alojen vaihtumiset ja viljelijän rankaiseminen hallinnon tekemästä virheestä on arkipäivää, johon puuttuminen tuntuu yhtä kummalliselta kuin että yrittäisi estää tiistaita tulemasta maanantain jälkeen. Lisäksi johtavat virkamiehet MMM:ssä, Maaseutuvirastossa ja Ely-keskuksissa ovat kaikki joko opiskelukavereita tai muuten tuttuja. Eihän heitä voi alkaa kurmuuttaa.
Orvolla taas tällaiset ilmiöt loksauttavat leuan polviin. Eihän näin voi olla, kuuluu spontaani reaktio. Asiaan on saatava muutos. Orvon neitsytpuhe ministerinä OP:n Eloistunnossa, Okrassa sisälsi monien asioiden hämmästelyä. Asioiden, jotka eivät tulisi kuuloonkaan millään muulla sektorilla kuin maataloudessa. Vielä Seinäjoen byrokratiapäivillä teksti oli saman sisältöistä, mutta jo hiotumpaa.
Ankara pettymys on kuitenkin ministeri Orvon vastaus kansaedustaja Lepän kysymykseen, joka käsitteli juurikin muuttuvia pinta-aloja ja virkamieskunnan vastuun sälyttämistä syyttömän viljelijän taakaksi. Tämän vastauksen olivat jo virkamiehet päässeet joko kokonaan tai osittain kirjoittamaan. Tulos oli totutunlaista jargonia, joka lopulta kiertyi siihen, että viljelijä vastaa ja hänen kuuluukin vastata kaikissa olosuhteissa pinta-alojen oikeellisuudesta ja virkamiehillä on oikeus mittailla niitä vaikka useampaan kertaan vuodessa, päätyä aina eri tulokseen ja sanktioida joka kerta viljelijää.
Kyseinen kysymys ja vastaus löytyvät googlettamalla. Joitain aikoja sitten linkki oli myös MMM:n sivuilla. Ja Eduskunnan sivuilta löytyy tietenkin.
